la 26.3.2011

-0,1 kg eli palattiin normaaliin pudotusvauhtiin takaisin. Tälle päivää oli juoksuohjelmassa merkitty rauhallista kävelyä. Sitä kyllä sai toteuttaa messuilla, jossa aamusella kävimme. Lisäkalorina söin saman kuin aiempina päiveinäkin. Seuraava painotavoitteeni on painaa alle 85 kiloa.

pe 25.3.2011

Wau mikä pudotus yhtäkkiä...-0,6 kg edellispäivän lukemista. Tättärättäräääää...nyt alitin reippaasti ensimmäisen tavoitteeni, kun painoni on nyt 89,5 kg :) :) :) Voitte vain kuvitella oloani!!!

Munakkaalla ja kasviksilla jatkoin taas illalla. Juoksukoulun ohjelmassa oli tänään 5 minsaa kävelyä ja 3 minsaa juoksua. En olisi kyllä ikinä uskonut, että tämä juoksukoulun ohjelma toimii näin hyvin. Lenkiltä tullessa sanoin miehelleni, että olen ihan kuin liekeissä, kun pystyin kevyesti juoksemaan tuon 3 minsaa mennen tullen eiköä edes sykekään noussut yli 155. Nyt tiedän, että pystyn tähän eli viemään tämän ohjelman loppuun saakka ellei jokin loukkaantuminen estä sitä. Toivottavasti ei Murphyn laki nyt nosta päätään...

to 24.3.2011

- 0,1 kg edellispäivän lukemaan. Nyt olen enää 200 gramman päässä ekasta tavoitteesta eli silloin paino olisi alle 90 kiloa. Hankala päivä noudattaa kellontarkasti ruokailuaikoja, kun herätys oli jo klo 4.45 yöllä. Parin luennon pitämistäkin päivän aikana. Illalla söin lisäkaloriannpoksena taas munakkaan, mutta tällä kertaa kiinalaisia vihanneksia lisukkeena. Juoksuna oli se sama 5 minsaa kävelyä, 2 minsaa juoksua ja takaisin tullessa samoin.

ke 23.3.2011

-0,2 kg edellispäivän lukemaan. Jokainen gramma vie kohti tavoitetta, joten tästäkin sietää olla tosi onnellinen. Luin jostakin sen, että jos joskus luvut jäävät "jumiin", niin kannattaa mitata esim. vyötärön, reiden, säären, rintojen ympärysmitat, koska jumin aikana saattaakin kadota senttejä niistä, vaikka painoa ei putoakaan. Vyötäröstä tiedän jo, että senttejä on lähtenyt, koska vyössä, jota olen käyttänyt, on jo tähän mennessä muuttunut reiän paikka 3 reikää kireämmäksi :) :) Olokin on tietyllä tapaa muuttunut keveämmäksi.
Kävin illalla valmentajan luona hakemassa lisää ruokia, nyt otin pelkästään pirtelöitä ja kahdeksi viikoksi. Seuraava tapaaminen laitettiin kahden viikon päähän ja oli puhetta, että silloibn teemme nuo mittaukset uudelleen eli rasva%, BMI, Lihas%, vyötärö ja viskeraalirasva. Silloin on kulunut tasan kuukausi siitä kun tämän kuurin aloitin.

ti 22.3.2011

-0,1 kg edellispäivästä eli nyt olen enää puolen kilon päästä ensimmäisestä tavolitteestani eli 90 kilon alituksesta.
Tälle päivää oli juoksukouolussa merkitty 30 minsan kävely ja huomiselle vapaapäivä. Minun oli pakko vaihtaa nämä, koska olin luennoimassa illalla ja tulin kotiin melko myöhään. Huomenna on taas valmentajalla käynti. Aion ostaa kahden viikon ruoat ja pelkkiä pirtelöitä tällä kertaa.

ma 21.3.2011

Täh, mitä oikein on tapahtunut? Vaaka näyttääkin -0,3 kg edellispäivän lukemaan verrattuna! Sulikohan se kana vasta nyt vai mikä on syynä? Tottakai olo on tyytyväinen, kun lukema lähti laskuun, mutta silti tuo "jumi" jätti takaraivoon epäilyksen siemenen, että noinkohan se nyt lähtisi silti alaspäin...
Päätin pysyä jatkossa vain sillä munakas - kasvis lisäkalorilinjalla.

Juoksuohjelmassa oli ensimmäisenä ohjeena:
Kävele 5 min ja juokse 2 min. Pidä pieni tauko, käänny takaisin ja toista harjoittelu kotimatkalla.
Näin tein ja tuo 2 minsan juokseminen yhtäjaksoisesti  olikin yllättävän vaativaa. Vaativaksi sen teki se, että taisin aluksi kävellä liian nopeaa vauhtia. Olisi pitänyt lukea ohjelmaa hieman pidemmälle, koska siinä erikseen mainitaan, jos pitää kävellä nopeammin, reippaasti. Tuli kyllä silti aivan huikea olo, kun pystyi ensimmäisen päivän suorittamaan keskeyttämättä.

su 20.3.2011

Apua, eka aamu, kun vaaka näyttää samaa lukua kuin edellispäivänä! Mikä meni pieleen? Monia ihmetteleviä ajatuksia pyörii päässä. Yritän tyynnytellä itseäni sanomalla, että jossakin vaiheessahan tulee se painon jumitus ja nyt se on minulla. Siitä innostuneena päätin, että tässä on yksi hyvä syy aloittaa se juoksukoulu, jotta luvut eivät jämähdä paikalleen. Illalla söin lisäkaloreina taas munakkaan ja kasviksia. Lisäksi pidin kokonaan välipäivän liikunnasta. Otin siis ihan rauhallisesti koko päivän ladaten energiaa huomista varten, kun sen juoksemisen aloitan ohjelman mukaisena.

la 19.3.2011

- 0,5 kg edellispäivästä. Nyt pääsin jo alle 91 kilon :) :). Illaksi vaihdan lisäkaloriksi taas välillä kanaa ja kasviksia ja käyn sauvakävelemässä 30 minsaa, kun tuo juokseminen alkaa maistua puulta, kun ei ole selkeää ohjelmaa mitä noudattaa.

Surffailin netissä eri keskustelufoorumeissa, joissa puhuttiin laihduttamisesta ja liikunnasta. Jossakin niissä puhuttiin Porin kaupungin sivuilta löytyvästä juoksuohjelmasta, jonka sieltä voi tulostaa. Enempää ei minun tarvinnutkaan lukea. Salamana olin ko. paikassa tulostamassa 11 viikkoa kestävää juoksuohjelmaa itselleni. Päätin, että aloitan sillä vasta ylihuonmenna maanantaina. Ohjelma tuntui silti melko "helpolta", kun ekalla viikkolla oli mm. 5 min kävelyä ja 2 min juoksua ja sitten takaisin kotiin samalla tavalla eli juoksua kertyy vain 4 minsaa ja kokonaisajaksi vain 14 minuuttia. Kun näin ajattelin, muistin samantien lukeneeni jostain foorumista, että kun tätä juoksukoulun ohjelmaa noudattaa "orjallisesti", niin varmasti onnistuu juoksemaan 5 km yhtäjaksoisesti 11 viikon jälkeen.Samassa yhteydessä kerrottiin, että ei kannata juosta enempää kuin ohjelma pyytää, vaikka se tuntuisikin aluksi liian helpolta. Ehkä syynä minulla olikin edellisviikon väsymiseen se, että aloitin liian rajusti juoksemisen eikä sen rinnalla ollut tarpeeksi palautumispäiviä. En aio samaa virhettä enää tehdä.

pe 18.3.2011

-0,4 kg edellispäivän lukemaan. Näitä aamuja on alkanut ihan odottamaan :) Ihana nähdä lukuja, jotka menevät alaspäin. Seuraava tavoitteeni on alittaa 90 kg.Jatkan samalla munakas-kasvikset linjalla.
Eilinen juokseminen tuntuu joka paikassa. Pakko vain kävellä. Otan koiran kaveriksi 30 minsan lenkille.

Tähän mennessä eli viikossa on oman puntarin alkupainosta lähtenyt -4,4 kg eli nyt painan 91,3 kg!!! Pian sen 90 kilonkin alitan, toivottavasti.

to 17.3.2011

- 0,3 kg edellispäivän lukemaan. Ihanaa edelleen alaspäin. Tänään saan hakea valmentajalta uuden ruokasatsin viikoksi eteenpäin. Nyt valitsen enemmän pirtelöitä mukaan. Sain myös muita ruokaohjeita lisäkaloriannoksia varten omasta pyynnöstäni.Seuraava tapaaminen on ke 23.3.2011.
Lisäkalorina söin taas munakkaan ja vihanneksia ja kävin juoksu-kävelylenkillä.

ke 16.3.2011

- 0,5 kg edellispäivän lukemaan. Jes, onneksi menee vieläkin alaspäin. Hiljaa hyvä tulee.
Illalla teen vain kävelylenkin koiran kanssa. Jotenkin kroppa siitä antaa viestejä, että tänään ei kannata nyt rehkiä, koska on niin väsynyt olo. Eiline munakas oli parempi vaihtoehto kuin kana. Sitä on jotenkin kivempi syödä. En tiedä mistä johtuu, että kananlihan syömisestä tuli jotenkin morkkisolo, vaikka  200 kcal en ylittänyt. Mietin, että tältäkö se sitten tuntuu, kun on johonkin mielitekoon sortunut vai tuleeko siitä vielä pahempi morkkis? Tuo olo varmaan johtui siitä, että koen tuon lihan sulavan elimistössä hitaammin ja siksi se tuntuu jotenkin vastenmielisemmältä kuin kananmuna.

ti 15.3.2011

- 0,2 kg edellispäivän lukemaan. Kolmen päivän kilojen karistus on takana ja nyut siirryttiin normaalimpiin pudotuslukuihin. Tänään söin lisäkaloreina 2 munan munakkaan vihanneksia. Myös juoksu/kävely yhdistelmä lenkin tein. Nyt juokseminen jo tuntui ihan vähäsen helpommalta. Silti päätin, että huomenissa otan vähän iisimmin.

ma 14.3.2011

Vaaka kertoi taas hyviä tuloksia - 0,8 kg edellispäivän lukemaan :) Päätin aloittaa tänään juoksuharjoitukset. Olen niin monesti haaveillut siitä, kun lapsena ja nuoruudessakin tuli urheiltua paljon ja siitä miltä se juokseminen tuntui. Olen jopa nähnyt usein unia siitä tunteesta, kun jaksaa ja jaksaa koko ajan pidemmälle juosta hengästymättä...huoh...ehkä joskus sitten minäkin vielä niin teen.

Illan juoksuharjoitus oli raskasta. Henkisesti menisin vaikka miten pitkälle, mutta jalat ovat kuin rautaa, kankeat ja tosi painavat. Vaikka kävelen välillä, niin painavuus ja paine vaan pahenee jaloissa. Aloitinkohan liian rajusti?

Liikunta silti piristi mieltä niin paljon, että ajatukset eivät enää liiaksi pyöri sen ruoan ja herkkujen ympärillä. Se myös piristi oloa.

Tänään söin lisäkaloreina sieniä ja vihanneksia. Sienestys on minun himoharrastus kesän ja syksyn vaihteessa jatkuen melkein marraskuulle saakka.

su 13.3.2011

Vaaka kutsuu taas heti ylösnoustuani. Edellispäivän lukemasta on lähtenyt - 0,9 kg eli yhteensä kotipuntarin alkupainosta -2,2 kg. Olen tosi tyytyväinen. Tänäänkin päätän syödä kanaa ja vihanneksia lisäkaloreina. Tänään en käy lenkillä lainkaan. Pidän välipäivän. Pussimakuihin alkaa vähitellen tottua, mutta en puuron makuun, edelleen se yököttää. Silti hammasta purren nielaisen suullisen alas motivoiden itseäni, että Muistelehan miksi sen syöminen on minun hyvinvoinnille tärkeää.
Käymme äitini luona, joka ei kuuristani tiedä mitään. Kahvipöydässä on erilaisia herkkuja, joiden kimppuun olisin käynyt normaalioloissa, mutta nyt on vain tyytyminen vesilasiin, koska kahvia en pysty juomaan ilman maitoa ja sokeria. Kehuja tietysti tulee, mutta sisällä mielihalujen myllerrys on mieletön. Muita ääniä ei kovin paljoa kuule kuin omia ajatuksia kunnes...kaikki kehuskelee siitä miten hyvältä munkit maistuvat (olisivat niin tehneet muutenkin ilman kuuriani). Nuo kehut vain korostuvat korvissa ja tuntuu pahalta, kun itse tietää ettei niihin voi kajota. Kiusauksista huolimatta selvisin! Kahvipöydästä poistuessani kehuin itseäni, että "Jes, hyvä, sinä selvisit!!!"

la 12.3.2011

Ensimmäinen punnitus kotona. Vaaka kertoi miellyttäviä lukuja. Painoa lähtenyt -1,3 kiloa. Jippii...tämä toimii. Voi mikä ihana tunne, vaikka ensimmäisten kolmen päivän aikana lähteekin enemmän kiloja/pv kuin niiden jälkeisinä päivinä. Pääosin pudottamani paino koostuu vedestä ja suolentäyteestä, koska hiilihydraatit sitovat itseensä vettä ja hiilarit poistuvat ensimmäisenä.
Nälän tunne vaivaa yllättäen kolmen tunnin välein, juuri niin kuin pitääkin. Vesipullosta on tullut jo osa minua mihin tahansa menenkin.
Jo eilen maistoin yhden pirtelön, myös tänään. Ne maistuu ihan hyviltä. Niitä kyllä juo mielellään. Harmittaa, kun ei niitä pelkästään tullut otettua valmentajalta. Vaikka onhan se hyvä, että maistelee kaikkia makuja, jotta ne itselle mieluisat löytyvät.

Liikunnalliseksi osuudeksi muodostui lumisella metsätiellä kävely koiran kanssa. Oli ihana todeta miten paljon aurinko jo lämmittää. Tuli ihan lapsuusajat mieleen kun metsissä hiihtelimme naapurin pojan kanssa .Jopa minisuksilla etsimme sopivia mäenkumpareita, joista lasketella alas. Olenhan minä aiemminkin ollut metsässä, mutta nyt jotenkin sitäkin katseli ja muisteli ihan toisella tavalla.Aikoja, jolloin ei ollut ylipainoa ja liikunnan merkitys oli suuri. Olihan minulla lapsena haaveena tulla yhtä kuuluisaksi suunnistajaksi kuin Liisa Veijalainen.

Lisäkaloreina söin maustamattoman broilerin lihaa ja pakastevihanneksia.

pe 11.3.2011

Ensimmäinen pv kuurilla. Ensin vessaan ja sitten vaa'alle. Oho, 95,7 kg. Ai niin, valmentajalla kävin aamupäivällä ja olin juuri syönyt tukevan aamupalan. Lisäksi kotona tehdyt punnitukset teen ilman vaatteita. Hain jopa uuden vaa'an, jotta minun on helpompi luottaa lukemiin.
Aloitan Omena-kaneli puurolla. Maku ei kauheasti miellytä, koska en ole muutenkaan koskaan ollut aamupuuroihmisiä. Lisäksi omena öklöttää jo valmiiksi. Veden kanssa menee kyllä ihan hyvin alas. Vettahän tulisi kuurin aikana juoda väh. 2,5 litraa/vrk, mutta ei yli kolmea. Jos juo enemmän, niin vesi saattaa huuhtoa elimistöstä pois kaliumia. Täältä löytyy enemmän tietoa kaliumin tärkeydestä elimistölle.
Puolilta päivin otin pussikeiton ja sekään ei niin hirmuisesti miellyttänyt omia makunystyröitä. Veden kera sekin menettelee. Pyrin siihen, että syön kolmen tunnin välein ja vettä juon työaikana n. 1,5 litraa, jotta myöhemmin illalla ei tarvitsi enää paljoa juoda, koska muuten joutuu yölläkin nousta vessaan.
Illalla vielä porukalla pelasimme Wii:llä sykettä nostattavia pelejä.

to 10.3.2011

Nyt jänskättää. Kestänköhän kaiken sen näläntunteen? Pidänköhän niistä keitoista ja pirtelöistä? Entä miten Chronin tautini reagoi? Pysynköhän tavoitteessani? Monia monia kysymyksiä pyöri päässäni. Näin jopa unta  etukäteen siitä, kun minun oli aivan hirveä nälkä, niin nälkä, että siihen heräsin.

Valmentajalla sain tietoa koko ohjelmasta ja sovimme, että aloitan Paasto I plussalla eli kolmen pussikeiton/pirtelön lisäksi saan syödä yhden 200 kcal sisältävän aterian/pv. Yhden pussillisen voin vapaasti puolittaa, jotta 5 ateriaa/pv tulisi vakioksi.

Vaaka kertoi kamalia tietoja;
  • paino 96,7 kg
  • rasva% 51,6
  • BMI 38,2
  • Lihas% 21,3
  • Vyötärö 109,5 cm
  • Viskeraalirasva 11 cm3 (tämän vaarallisen eli vyötärölle kertyvän rasvan normaalimäärä on 1-9:n välillä)
Tavoitepainoksi asetin vähintään 65 kg. Sen verran olen viimeksi painanut 19 vuotiaana ennen ensimmäisen lapseni raskautta eli yli 20 vuotta sitten.

Nämä luvut jos mitkä motivoivat pysymään päätöksessä, en halua kuolla liian nuorena.

ti 8.3.2011

Kuulin työkaverilta Cambridgesta ja vakuutuin sen toimivuudesta. Hain lisäinfoa netistä osoitteesta www.cambridgeohjelma.fi. Sieltä etsin omalta asuinalueeltani itselle sopivan valmentajan.
Siitä se sitten lähti.
Sovimme ensimmäiseksi tapaamisajaksi 10.3.2011.

***************************************

Liikakilojen syyksi oli vuosien saatossa syynä raskauden jälkeinen laiskuus, tupakanpolton lopettamisesta johtuva napostelu ja yksinkertaisesti oma välinpitämättömyys. Kaikki muut asiat menivät oman hyvinvoinnin edellä. Meille äideille se taitaa olla aika tyypillistä, että aina ensin ajattelee lapsia ja omaa kumppaniaan, jopa lemmikkiään, ennen kuin itseään.

Kun vaatekoko muuttui vitosella alkavaksi alkoi ahdistus vähitellen hiipiä mieleen. Kenkien laittaminen jalkaan oli jo melko työlästä, hengityksestä puhumattakaan, kun itseään rasitti. Rasitukseen ei enää tarvittu kuin lyhyt matka portaissa. Minulla todettiin vuosi sitten keuhkojen ahtauma, joka toimi yhtenä motivaattorina tupakanpolton lopettamisessa. Vuoden savuttomana olemisen jälkeen on lisäkiloja tullut n. 15 kiloa. Siitä johtuen lääkärin painavat sanat saivat minut vakuuttuneeksi painon pudottamisen tärkeydestä. Nyt jos koskaan "tarttis teherä jotaki ja äkkiä", jos aion vielä pitkään olla lasteni elämässä mukana.

Tässä sitä sitten ollaan, matkalla kaikin puolin keveämpään, terveellisempään ja liikunnallisempaan elämään.