3.3.2012 Lauantain kuntoilut


Hohto kadonnut
Innostuneena kävimme ostamassa miehelle ja pojalle uudet luistimet, jotta pääsimme luistelua kokeilemaan. Jossain muistinsyövereissä oli ne ihanat muistot siitä miten sitä osasi hienosti ja nopeasti luistella ja kuinka sitä rakasti sydämensä pohjasta. Heh, täytyy kyllä sanoa, että vuodet kultaa muistot, todella. Nyt luisteleminen oli enemmänkin ns. pakkopullan tuntuista, kun ensinnäkään ei meinannut uskaltaa ottaa edes ensimmäistä liukua... Kun vauhtiin pääsi, niin sitten muistikin alkoi palautumaan, mutta silti luisteleminen ei tuntunut yhtä hyvältä kuin vuosia sitten. Koska edellisestä luistelukerrasta oli niinkin pitkä aika kuin reilusti yli 10 vuotta, niin ei ole ihme, että jalat puutuivat alta aikayksikön. Poikakaan ei pysynyt luistimilla kovin pitkään. Seuraavalla kerralla ollaan ehkä hieman pidempään. Nyt olimme vain n. 18 minuuttia.

Juoksukoulun 2. vk, 2. pv
Kun pääsimme kotiin, niin mies sanoi, että pitäisi kaupassa käydä hakemassa kaksi ostosta. Niimpä päätin käydä ne kävellen hakemassa. Juoksukoulun 2. viikon, 2. päivän ohjelmassa oli Kävele 5 min, juokse 4 min. Käänny takaisin ja toista harjoitus kotimatkalla. Koska matkaa kaupalle oli yhteen suuntaan 2 km, niin päätin tehdä koko harjoituksen jo menomatkan aikana. Eka kävely-juoksu meni ihan o.k, mutta syke nousi nopeasti. Viikon sairastelulla taitaa olla osuutta asiaan. Kävelin taas 5 min, mutta juosta en enää pystynyt kuin 2 min. Uskon juosseeni n. 9-10 km:n tuntivauhdilla nuo juoksuosuudet. Ehkä tuon jälkimmäisen osuuden vielä joskus jaksan kokonaan juosta =) Koko paluumatkan kaupasta kotiin kävelin. Koko harjoitusta hankaloitti se, että vain muutamissa kohdissa oli lumi ja jää sulanaut pyörätiellä, muuten pyörätie oli inhottavan jäinen ja kroppa oli takuulla melko jännittyneenä koko matkan.
Laji: Luistelu
Kesto: 17 min 53 s
Sykkeet: 116/147
Kalorit: 105 kcal
Sää: +1,0 astetta, aurinko paistoi

Laji: Juoksukoulun 2. vk, 2.pv Juoksua + kävelyä
Kesto: 49 min 24 s
Matka: 4 km
Sykkeet: 130/176
Kalorit: 363 kcal

P.S. Ethän unohda ottaa osaa arvontaani!

pe 2.3.2012 Arvonta tulevan Naistenpäivän ja blogini 1 v kunniaksi!

Arvonta suoritetaan blogini 1 -vuotispäivänä eli 26.3.2012, klo 20.00!
Arvontaan pääset mukaan seuraavasti:
  1. Ilmoita kommentissa mukana olosta. Jos sinulla ei ole blogia tai profiilia, niin ilmoita jokin keksitty nimimerkki kommenttiin, jotta arvonnan osuessa kohdallesi, tiedät voittaneesi.
  2. Toivoisin, että laittaisit kommenttiin mielipiteesi siitä mikä on mielestäsi ollut mieleenpainuvin postaukseni
  3. Jos mahdollista, niin toive siitäkin mistä kirjoittaisin seuraavaksi. Se olisi enemmän kuin plussaa.
Jokaisella lukijalla on mahdollisuus yhteen arvontalippuun.  Jos haluat mainostaa arvontaa blogissasi, facebook-kavereillesi, maililla jne. niin kaikin mokomin, mutta arvontaan osallistumisen ehtona se ei ole eikä siten kasvata mahdollisuuksia osallistua useammalla arvontalipulla arvontaan, vaakamaiseen tapaan, tasapuolisuuden nimissä =)

Seinäjoelta löytyy yksi ihana myymälä, josta löytyy monia ihania tuotteita. P.S. Heillä on useita jälleenmyyjiä ympäri Suomea. Katso kuvassa olevan linkin kautta jälleenmyyjät.
www.enkelinevaspussi.fi
Niimpä päätin valita arvontapalkinnot heidän myymälästään. Luit ihan oikein palkinnot =)


1. palkinto
Silmähaudetyyny + Jos olet päättänyt...nostaa kuntoasi  -jääkaappimagneetti

2. palkinto
Enkelin suukko -suklaateetä + Jos olet päättänyt...nostaa kuntoasi  -jääkaappimagneetti 

3. palkinto
Enkeleitä matkallesi -pinssi + Jos olet päättänyt...nostaa kuntoasi  -jääkaappimagneetti
 
Toivon itse kullekin sylintäydeltä arpaonnea! 
Ja eikun mukaan vaan ja jännittämään...




ke 29.2.2012 "Linnut on palannu" Ei heikkohermoisille!

"Linnut on palannu"
Kuvan lähde
Näin tokaisi poika aamulla avattuaan ulko-oven, kun pihalle oli saapunut monia lintuja ja lintujen laulu peitti koko tienoon, ihana huomio! Itse en omissa ajatuksissani olisi tähän kiinnittänyt huomiota, mutta totuushan tulee lapsen suusta. Eilinen myrsky oli kai sitten se toinen niistä myrskyistä, jonka jälkeen kevään tulo alkaa, niin kuin ainakin täällä päin merenkävijät tapaavat sanoa. Kaksi myrskyä (vai olikohan se kolme) pitää kuulemma vuodenvaihteen jälkeen tulla, jotta ilmojen lämpeneminen ja jäiden sulaminen pääsee kunnolla alkamaan. Vastaavasti talvikaan ei syksyn jälkeen tule ennen kuin syksyllä on ollut sama määrä myrskyjä. Tiedä sitä sitten, että pitääkö paikkaansa, mutta mielenkiintoista ainakin on seurata sen paikkansapitävyys.

Pojan tokaasu sai kyllä aikaan melkoisen adrenaliinipiikin, kun tajusin, että sehän on merkki kevääseen kääntymisestä. Oih, rakastan aina uuden alkua eli juuri tällaisia hetkiä, kun vuodenaika on vaihtumassa ja etenkin tätä hetkeä, kun talvi on taittumassa kevään puolelle. Lumet alkavat vähitellen sulaa, räystäistä alkaa tippumaan vesi, syntyy jääpuikkoja, linnut laulavat kilpaa, hanget hohtavat auringonpaisteessa, pääsiäinen lähestyy, auringon lämmön alkaa tuntemaan kasvoilla, luonto herää eloon jne. Toisille ihmisille kevään tulo merkitsee ärsyyntymistä ja turhautumista, koska aurinkoiset kelit tarkoittavat samalla myös loskakelejä. 

Silloin ennen
Minulle kevät tuo mieleen pääasiassa ihania lapsuusmuistoja. 
Meidän kotitalon takana oli aikoinaan sellainen vanha riihi ja sen katon reunoille nousi aina valtavia jääpuikkoja. Niitä sitten naapurinpojan kanssa yritimme tiputtaa heinänseipäillä alas. Oi, että kun siihen aikaan olisi itsellä ollut sellaiset kamerat kuin tänä päivänä on saatavilla (tai olisi edes ollut jonkinlainen kamera), niin olisi saanut aivan upeita kuvia valtavan pitkistä ja paksuista jääpuikoista. Riihi kun oli vielä maaliton eli puu oli harmaata, vanhaa puuta. Plussakelillä, auringon paisteessa, puikoista tuli lähes läpinäkyviä vaikka olivat melkein käsivarren paksuisia. Riihen takaa avautui näkymä laajasta peltoaukeasta, jonka linnuntietä pitkin suoraan katsottuna halkaisi Kyrönjoen jokitöyräät ja sen takana olevat pellot päättyivät "Munamiehen kotikylään" ;) 
 
Copyright PeeKoo
"Vanhaan aikaan", silloin suurtulvien aikaan, saattoi käydä joskus jopa niin, että koko talven ajan kaikki kylämme lapset pystyivät luistelemaan ja pelaamaan jääkiekkoa tulvan jäällä eli joki tulvi myös syksyllä rankkasateiden jälkeen ja tulva ei ehtinyt kovien pakkasten tieltä pois. Se oli meille lapsille täyttä juhlaa, mutta ymmärrettävistä syistä, ei niille, joiden maille vesi jäi makaamaan. Kevättulvien aikaan, niiden suurimpien, oli mahdollista soudella vaikka Alajoen isoille tulvamaille, jonne oli kilometreittäin matkaa linnunteitä pitkin. Tulvat toivat myös tullessaan kurjet ja joutsenet sekä muut vesieläimet, joita oli ihana kiikarilla seurailla. 

Ei heikkohermoisille
Copyright PeeKoo
Minulle kevät myös nostattaa surulliset muistot mieleen. Isäni oli mummoni esikoinen ja hän syntyi keskosena. Siihen aikaan sitä pidettiin ihmeenä, että isä selvisi siitä. Vuoden kuluttua isän syntymästä mummo sai toisen pojan ja siitä noin vuoden kuluttua alkoi odottamaan seuraavaa lastaan, ainoaa tytärtään, joka syntyi tammikuussa 1940. Koko kolmen vuoden ajan oli isä sairastellut ja mummo oli jo ehtinyt varautua siihen, että isäni ei selviäisi, mutta toisin kävi. 
Tyttären syntymä oli mummolleni valtavan ihana kokemus, saihan hän vihdoinkin oman tyttären. Silti sitäkin onnea varjosti jo seuraava surun hetki nurkan takana odottamassa. Tyttären syntymän aikoihin isän pikkuveli sairastui hinkuyskään, jota ei saatu millään parannettua. Isä menetti pikkuveljensä ja mummo lapsensa vain kuukauden kuluttua pikkusiskonsa ja tyttärensä syntymästä. Poika ei ihan ehtinyt täyttää kahta vuotta. Kului parisen vuotta, kun mummo tuli uudelleen raskaaksi. Tuon kahden vuoden aikana tyttärestä tuli mummon silmäterä, pikku apulainen. Tuli kevät ja talon miehet renkineen olivat pellolla töissä, koska oli menossa jo huhtikuun loppu 1942. Mummo keitti sillä aikaa ruokaa sisällä koko porukalle ja tytär leikki hiekkakasalla pihalla. Kun ruoka oli valmistunut miehet tulivat sisälle ja mummo kysyi mieheltään, paapaltani, että eikö se tyttökin tullut teidän mukana syömään, mutta paappa kertoi, että ei tyttöä pihalla näkynyt. Saman tien kun mummo kuuli vastauksen, hän lähti juosten pihalle, ihan kuin aavistaen, että kaikki ei ole oikein kohdallaan. Pihalla mummo huomasi, että sanko ja tyttö ovat poissa kasalta ja katseen käännettyä pellolle päin, pelko karmeasta totuudesta alkoi hiipimään mieleen. Kotitalomme vieressä oli pelto, jossa oli paljon isoja kiviä. Yksi kivi oli sellainen aakeelaakee eli tasainen leveä kivi ja sen edessä oli syvä leveä kuoppa. Se kuoppa täyttyi aina keväisin lumen sulamisten myötä vedellä. Tämä pikkutyttö oli kesken hiekkaleikkien päättänyt hakea vettä kyseisestä kuopasta ja loput sitten jo arvaattekin. 
Suru viiltää rintaani ja itkien tätä kirjoitan, koska en voi käsittää miten yhden ihmisen kannettavaksi voi Luoja suoda näin paljon surua. Minä en kestäisi, eikä varmaan moni muukaan. Vielä kun tämä tositarina ei pääty tähän surun määrään. Mummohan oli raskaana samaan aikaan ja kaikin keinoin yritti selvitä päivän kerrallaan eteenpäin keskittämällä ajatukset työntekoon kuten aiemmalla kerrallakin, mutta suru oli tällä kertaa ihan liian kova. Mummo sai tietää, että odottikin kaksospoikia ja surutaakan vuoksi hekin syntyivät keskosina vain puolen vuoden kuluttua tyttären hukkumisesta. Toinen kaksospojista eli neljä päivää ja toinen vain muutaman tunnin. On niin vaikeaa kuvitella sitä miltä tuntuu viedä hautaan yksi lapsista, saati sitten kun niitä joutuu viemää kolme tai enemmän. Kaksosten hautajaisista parin kuukauden kuluttua mummo saatteli haudan lepoon vielä appiukkonsakin. 
Elämänsä aikana mummo joutui vielä kertaalleen saattelemaan hautaan läheisensä, miehensä, paappani, n. kuukausi minun syntymäni jälkeen. Sen jälkeen on hänen elämänsä ollut seesteisempää. Onneksi mummo ehti päästä onnellisena haudan lepoon ennen kuin isäni sairastui syöpään ja sen seurauksena saattelimme isämme haudan lepoon seitsemän vuoden kuluttua mummon kuolemasta. 
Niin kauan kun mummoni eli hän piti huolen siitä, että kukaan meistä lapsista eikä lapsenlapsista eikä lapsenlapsenlapsista mene lähelle tuota kyseistä kiveä ennen kuin hänelle on kerrottu tapahtuneesta. Summasummarum, mummo synnytti viisi lasta viidessä vuodessa, joista vain isäni jäi henkiin.  Kaikesta huolimatta mummo oli minun silmissäni maailman positiivisin ihminen ja ehkä se oli juuri syy, että hän eli 86-vuotiaaksi!
P.S. Kyseinen kuva on otettu poikani huoneessa olevasta kanavatyöstä, jonka äitini on ennen isän kanssa naimisiin menoa tehnyt. Takana on äitini signeeraus, tyttönimellään kirjoitettuna. Kyseinen kanavatyö oli mummoni seinällä koko hänen elinaikansa. Kai hän koki sen itselleen erittäin tärkeäksi tyttären hukkumisen vuoksi. Myös minun lapsieni huoneessa on mummon kuoleman jälkeen tuo taulu aina ollut ja tulee olemaan jatkossakin, toivon mukaan seuraavien sukupolvienkin.

Vinkkejä uudeksi tavoitteeksi?

Naistenpäivä lähestyy 
Kahden edellisvuoden aikana olen naistenpäivänä asettanut itselleni tavoitteen. Nyt olisi aika miettiä uusi tavoite 2012-2013 väliseksi ajaksi. Siihen kaipaisin teiltä apua. Tarvitsisin ideoita siitä millaisen tavoitteen asettaisin seuraavaksi kaudeksi? Se voi liittyä liikkumiseen tai painonpudottamiseen/painon hallintaan tai molempiin tai ihan johonkin muuhun asiaan. Tavoitteita ei tarvitse olla yksi vaan niitä voi olla enemmänkin.

8.3.2010 oli tavoitteenani lopettaa tupakoiminen, nyt on kohta kulunut 2 v viimeisestä tupakasta!
8.3.2011 asetin kaksi eri tavoitetta; juosta 10 km yhteen menoon ja laihtua väh. -30 kg. Olen juossut 15,6 km, mutta pudotettuja kiloja on tähän mennessä vajaa -20 kg eli tekemistä vielä on. Todettakoon tässä myös se, että kesken kauden asetin itselleni uuden juoksutavoitteen, juosta ensi toukokuussa HCR:n, mutta joudun siitä  tavoitteesta vielä toistaiseksi luopumaan vähäisen harjoittelumäärän vuoksi.


28.2.2012 Tärkeää! Tee tämä varotoimenpide ennen 1.3.2012!!

Tee tämä heti, jotta et unohda!
Meillä ihmisillä kun on taipumus olla laiskoja ja jättää asiat viime hetkeen. Älä tee samaa virhettä Google-historiasi kanssa. Vielä ehdit. Torstaina eli 1. maaliskuuta Google muuttaa tapaansa käsitellä käyttäjätietoja.

Jos et halua, että Google yhdistelee tietojasi tekemistäsi hakutuloksista, videoiden katseluistasi (YouTube) sekä gmail-sähköpostiesi avainsanoja, niin tyhjää Googlen ja YouTuben historiatiedot MBNetin sivuilta löytyvän kuvallisen ohjeen mukaisesti.

su 26.2.2012 Räppääjiä ja pingviinejä

Lapsen ehdoilla
Koko viikonloppu on kulunut makoillessa ja katsoen molemmat edelliset Risto Räppääjä -leffat. Mielestäni kaikkein paras oli se ihan ensimmäinen, josta alla oleva trailerikin on. Flunssa jatkuu edelleen ja kuntoilut joudun unohtamaan ihan kokonaan siihen asti, kun on kokonaan tervehtynyt. Flunssan voimakkuudesta kertokoon se, että muutama nenäliina on enää perjantaina hankitusta Nessun 100 kappaleen paketista jäljellä.
Mr Popper ja pingviinit
Jim Carrey ihastutti tässä elokuvassa yhdessä pingviinien kanssa. Toki, elokuva ei sisältänyt niin paljon naurettavia asioita, joihin aiemmissa Carreyn leffoissa on totuttu. Silti ihan hauska katsottava koko perheen elokuva, jonka ikärajanakin on K3. Suosittelen.