4.7.2014 Hylätyt, mutta niin ihanat kissanpennut pääsivät lämpöön ja muitakin vierailijoita on kylässä

Selviytymistarina

Hylätyt kissanpennut Vappu ja Pimiä löytyivät meidän työpaikan parkkipaikalta nälkäisinä ja niitä emme saaneet kiinni kuin etsimällä jostain jotakin syötävää. Työkaverilla oli kalkkunamakkaraa ja niiden tuoksun avulla me saatiin ne kiinni. Ne olivat ihan hirmunälkäisiä eivätkä ne olleet nähneet emoa silmin nähden pitkään aikaan. En ymmärrä miten ne ovat pysyneet hengissä, kun eivät painaneet edes puolta kiloa. Meillä oli lapsuudessa aina kotona kissoja, joten yhtäkkiä vain löysin itseni toteamasta, että ne sitten tulevat meille hoitoon, ainakin siihen asti, kun ovat luovutusikäisiä. Ma-ti välisenä yönä alkoi Pimiä ripuloimaan ja sitä jatkui ti-iltaan saakka. Olin jo varautunut siihen, kun paino putosi vauhdilla ja se alkoi mennä veltohkoksi, että se kuolee, mutta onneksi lääkäri sanoi viimeisenä oljenkortena sen, että jos en muuta sille saa menemään kurkusta alas niin anna sille sokerivettä, jotta se saa edes jostakin energiaa. Niin olen sitten tehnyt koko eilisen ke-illan ja en voinut uskoa silmiäni aamulla, kun Pimiä tuli minua heti ovesta maukuen ja energiaa pursuten vastaan. Olin niin onnellinen.
Minä olen Vappu


Minä olen Pimiä
Eipä tästä videostakaan, jonka olen kuvannut eilen illalla, uskoisi, että ke-iltana Pimiä oli sylissäni niin heikossa kunnossa. Nyt se on täynnä elämää.
Klikkaa: kissavideoni YouTubessa



Me annettiin kissoille nimeksi Vappu ja Pimiä, kun kirjava kissa on yhtä ilopilleri ja valokuvauksellinen kuin nimeen liittyvä henkilö ja Pimiä kissa on niin musta, jotta siitä saa vain pimeitä (liian tummia) kuvia.


Nuo nimet ja kissat avasivat minun runosuonenki, ainakin hetkeksi

VAPPU JA PIMIÄ

Meillon ny kaks kattia
sähäkkää kotihoirokkia
noon ihan orpoja

toinen on ku vappu
yhtä hilipiän oloonen
oikee linssilures

toinen on ihan pimiä
muttei kolloonen vaan
tosi helluunen ja pikimusta

molemmat on viälä
ihan rääppöösiä
rammojakaa ei niilloo
eres satoja viittä

vaikka toinen on kirjava
ja toinen iham´musta
niin noon yhyres niin totta
niinku paita ja peppu
olokohon ne siis

Pimiä ja Vappu

Muita minun kuvaamia kissavideoita avautuu linkkien takaa: Tästä, tästä ja tästäkin.

JK 8.7.2014: Jihuu, tänään on ensimmäinen päivä, kun Pimiä painoi enemmän kuin Vappu. 1.7. klo 13 punnitsin ne ensimmäisen kerran. Pimiä painoi silloin 449 g ja Vappu 439 g. Pimiällä laski paino seuraavana yönä alkavan ripulin jälkeen alimmillaan 360 grammaan, nyt äsken se painoi 513 g ja ohitti ensimmäisen kerran ripuloinnin jälkeen sisarensa painon eli Vappu painoi 511 g

En oikein ymmärrä sitä, että mistä johtuu se, kun kaikki eläimet alkavat minun luo hakeutumaan. Nuo kissatkin tulivat ihan kuin ketjureaktiona, kun samana aamuna pysähdyin yhteen kohtaan katsoakseni oliko tien vieressä ollut siili vielä elossa, mutta ei se ollut. Minulla oli mukana pahvilaatikkokin sitä varten ja hanskat joiden läpi ei olisi piikit menneet.

Viikonloppuna meidän puutarhaan ilmestyi siiliä, jotka myös sain videolle. Olen ruokakuppiin kumottua siiltä ruokkinut, kun se on tehnyt meidän terassin alle pesän ja sillä taitaa olla siellä pieniä siilenpoikasiakin. Noiden siilien vuoksi pysähdyin ma-aamuna töihin mennessä sen tien vieressä olevan siilen äärelle. Lopuksi saman aamun aikana sille pahvilaatikolle olikin ihan muuta käyttöä, kun toin sillä nuo kissanpennut kotiin. Hanskojakin melkein tarvitsin, kun ne sähisivät ja raapivat.
Klikkaa: Minun siilivideo YouTubessa





Oletko sinä huomannut, että meidän elämä on rakentunut kuin jonkun ketjun varaan. Moni tapahtunut asia johtaa aina johonkin toiseen, jolla on iso merkitys taas siihen mihin suuntaan menee seuraavaksi?

Kirjahankinta

Mitä tulee siileihin niin innostuin niistä niin paljon, että tilasin adlibrikseltä kirjan siileistä. Se on sellainen kirja, joka minun mielestä pitäisi löytyä jokaisen kirjahyllystä. Sitä tietoutta ei meillä ihmisillä ole yhtään liikaa.
Eikä tämä edes ollut kallis kirja!

ti 27.5.2014 Buzzauskohteena mahtavia postit lappuja!

Buzzadorina toimimista

Kuva on sivuulta www.buzzador.com
Olen jo aiemmin kertonut, että olen alkanut Buzzadoriksi. Tällä kertaa olen saanut testattavaksi Post-it -lappuja eikä mitään niitä tavallisia vaan sellaasia superisti tarttuvia. Vaikka niiden nimi on Super Sticky, niin ne eivät silti ole sellaisia, jotka sormiin tarttuessaan jättäisi pinnan tahmaiseksi. Sanansa mittaisia ovat kyllä. Tuntuvat pysyvän hyvin kiinni pintaan kuin pintaan. Tykkään! Olen jo omilla naamakirjan sivuilla mainostanu sitä, että minulla olisi jonkun verran post-it lappuja lähdössä halukkaille postitse, jotta niiden hyvän takertuvuuden voi itsekin päästä kokeilemaan.

Tässä on Buzzadorin sivuilta näihin lappuihin parempaa tietoa:
  • Superkäyttöinen. Tarttuvat useimpiin, myös epätasaisiin ja pystysuoriin pintoihin, kuten tietokoneen näytöt, valkotaulut ja seinät.
  • Superluotettava. Voit olla varma, etteivät tärkeät viestisi jää huomiotta!
  • Auttavat sinua kehittelemään ideoita, pitämään mielessä, organisoimaan, viestimään ytimekkäästi ja saamaan enemmän aikaan.
  • Jälleenmyyjät; Lyreco, Staples, Paperipalvelu, Wulff, Info toimistotukku ja Eurotoimistotukut.
  • Saatavana suurina ja pieninä muistilappuina ja Meeting Notes -viestilappuina.

Jos olet kiinnostunut näistä, niin laita minun mailiboksiin tietosi mihin osoitteeseen laitan näytteen tulemaan. Näitä ei kovin paljoa minulla ole niin kuin kuvasta näkyy. Osoitteeni on peekoonoma(ät)gmail.com.

Minulla on toinenkin kokeilu menossa

Olen saanut kokeiluun vajaaksi yhdeksi viikoksi postikorttitulostimen. Tulostettava kuva valitaan tietokoneessa, tabletissa, älypuhelimessa tai kamerassa. Kuvan voi lähettää tulostimeen ilman johtoja eli ilmateitse eli langattomasti, WiFi:llä. Olen tosi yllättynyt niiden laadusta. Hintaa en tälle tiedä, mutta jos se ei ole kovin kallis, niin tämä olisi tosi näppärä käytössä. Aion vielä kokeilla kamerasta, iPhonesta ja tabletistakin tulostaa suoraan tuohon tulostimeen. Otin aikamoisen pinon heti mun tiedostoista ja valitsin omasta mielestä parhaimmat tuotokseni tulostettavaksi.
#sayitonapostitnote #postitbuzzaus #buzzador

ma 19.5.2014 Aurinko paistaa ja vettä sattaa...

Uusien alkujen aikaa...

Tänään koimme tämän vuoden ensimmäiset ukkoset. Jossakin päin Suomea on tullut rakeitakin, mutta ei ainakaan täällä E-Pohjanmaan keskuksessa. Kesäkukatkin ehdin jo istuttaa, mutta onneksi kuulin myrskyrintamasta etukäteen niin ne ehdittiin siirtää suojaan.


Takaisin lähtökuopassa

Viimeisen vuoden ajan on paino kohonnut taas ihan niihin lukemiin, josta aikoinaan 2010 lähdin sitä tiputtamaan alaspäin. Syitä on monia enkä niitä sen kummemmin tässä enää ala erittelemään. Enemmän huolestuttaa tällä hetkellä se, että Crohnin tauti on alkanut nostaa päätään. Viikon päästä on vuorossa tähystykset; paksusuolen ja mahalaukun. Jännittää taas jo valmiiksi, vaikka niitä 1,5 vuoden välein on tehty. Minulla on sellainen tunne, että minulle on tullut toinenkin tulehduspaikka, koska tunnen kipua oikean rintalastan kohdalla. Olen muutamia kuukausia kypsytellyt ja itseäni tsempannut ruokavaliomuutokseen, kun haluaisin saada suolistoni paljon parempaan kuntoon, mutta ilman mitään laihdutuskuureja. Tosin Cambridge-kuurin aikana vatsani tuntui olevan lähes terve.

Onko sinulla kokemuksia gluteenittomaan ruokavalioon siirtymisestä? Olen niistä enemmän kuin kiinnostunut :)

Niinhän sitä sanotaan, että tieto lisää tuskaa. Olen lukenut autoimmuunisairauksista ja niiden hoidosta. Haluaisin kokeilla saisinko arvot paremmiksi pelkällä ruokavalion muutoksella ja sen rinnalla syötävillä probiooteilla. Jos ne eivät tehoa, niin sitten vasta olisin valmis siirtymään "järeämpiin" lääkkeisiin. Päätöksen tueksi aloittaisin probioottien syömisen. Olen koko ajan tietoisempi siitä, että ruokavalioni pitää muuttaa toisenlaiseksi, mielellään gluteenittomaksi ja ehkä myös laktoosittomaksi, jos todella aion saada suolistoni tasapainoon. Muutos on vaan niin valtavan suuri ja siksi sitä päätöstä olen lingannut tuohon tähystykseen saakka, jotta pääsen tästä muutoksesta paremmin keskustelemaan sisätautilääkärini kanssa. Toivon heiltä saavani tarkat ohjeet siitä mitä saan syödä ja mitä en. Jos he eivät sitä suoraan osaa kertoa, niin ohjaisivat minut sellaiselle henkilölle, jolta tarvittavan avun saan. Olen yrittänyt opetella sitä, että kaikki muutokset lähtevät sisältäpäin. Kukaan ihminen ei voi olla onnellinen, jos ei ensin rakasta ja hoida itseään kuntoon. 

Olen viime kuukausina lukenut myös Rhonda Byrnen kirjoja kiitollisuuresta. Ne ovat avanneet paljon ovia sisimpään ja niiden ansiosta on oppinut olemaan kiitollinen jostakin asiasta ihan joka päivä. Yritän muistaa kiittää niistä joka ilta hiljaa omassa mielessäni. 

Tässä Kiitollisuudesta syntynyt runokorttini teille luettavaksi. Kuva ja teksti ovat omiani :)


Oikein Ihanaa Kesän Alkua Teille Jokaiselle!

la 8.2.2014 Hyvää Naistenpäivää!

Naistenpäivän kunniaksi!
Kaava-arkki vuosisadan alusta
Tänään tulee tasan neljä vuotta siitä, kun viimeksi poltin tupakkia. Se oli elämäni tärkein päätös. Ei vain minulle vaan myös koko perheelle. Se oli sellainen päätös, joka pitää koko loppuelämän. Jos olet siitä luopumista harkinnut edes pienen hetkisen niin tee se NYT! Sitä kuvittelee, että eihän tässä mitään hätää, kun ei näy mitään suurempaa vaivaa tai sairautta, mutta sehän se ongelma just onkin. Keuhkojen ahtauma on tosi salakavala sairaus. Se hiipii pikkuhiljaa nurkan takaa ja tulee näkyviin vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä eli tauti on edennyt vaikeaan asteeseen. Kumpa jokainen tupakoitsija puhallutettaisiin spirometriassa edes kerran vuodessa niin ahtauma ehdittäisiin todeta tarpeeksi ajoissa. Toivon mukaan puhallus samalla avaisi tupakoijan silmät kuten minun teki. Se, kun lääkäri kertoo, että sairastat keuhkoahtaumaa, parantumatonta tautia, on kuin saisi kuulla sairastavansa syöpää tai kuolevansa...sillä huojentavalla erolla, että oman sairauden etenemistä voi hidastaa huomattavasti lopettamalla heti tupakanpolton, jolloin se etenee enää ikääntymisen mukaisella vauhdilla. En tiedä miten osaisin vakuuttaa sinut, joka tätä luet ja edelleen polttelet. En varmasti osaa riittävän hyvin kertoa miten ihanalta tuntuu se, että voin jälleen haistaa kevään ja kesän ihania tuoksuja. Vaatteet eivät haise tupakille. Eikä enää tarvitse hävetä tupakoimista tilaisuuksissa, joissa se ei olisi oikein soveliasta. Ei tarvitse enää polttaa ns. pankkoon, sitä viimeistä tupakkia, jos on tiedossa sellainen tilaisuus, kokous tai tapahtuma, jonka aikana ei pääse tupakille lainkaan. Sitä ei silloin tupakoidessaan tajunnut miten paljon sitä tupakkia päivän aikana ajatteleekaan. Se hallitsee niin kehoa kuin mieltä. Ja uskon, että tulevaisuudessa tupakoijien olot tehdään entistä hankalemmiksi eli ei enää pääse niin vapaasti tupakoimaan julkisilla paikoilla, kerros- ja rivitaloissa sekä lähiöissä.

Hengästytkö portaissa?
Hengästytkö rasituksessa normaalia nopeammin?
Ovatko kädet tai jalat aina kylmät?
Vinkuuko hengityksesi?
Kuorsaatko?
Yskittääkö öisin? Aamuisin?
Menetkö heti herättyäsi tai kahvin juotuasi tupakille?
Saatko ennalta arvaamattomia yskänpuuskia?
Häpeätkö tupakoimistasi?
Haluatko lopettaa lopullisesti?

Jos vastasit yhteenkin kysymykseen Kyllä,
niin lupaisitko, 
että käyt heti puhaltamassa lääkärillä spirometriaan
edes 
Naistenpäivän kunniaksi!

Lehti vuodelta 1955
Hyvää Naistenpäivää!

Kuvat: Kaava-arkki ja lehti löytyivät meidän Rakkauspakkauksen ullakolta eli Villa Bertalta.