4.7.2014 Hylätyt, mutta niin ihanat kissanpennut pääsivät lämpöön ja muitakin vierailijoita on kylässä

Selviytymistarina

Hylätyt kissanpennut Vappu ja Pimiä löytyivät meidän työpaikan parkkipaikalta nälkäisinä ja niitä emme saaneet kiinni kuin etsimällä jostain jotakin syötävää. Työkaverilla oli kalkkunamakkaraa ja niiden tuoksun avulla me saatiin ne kiinni. Ne olivat ihan hirmunälkäisiä eivätkä ne olleet nähneet emoa silmin nähden pitkään aikaan. En ymmärrä miten ne ovat pysyneet hengissä, kun eivät painaneet edes puolta kiloa. Meillä oli lapsuudessa aina kotona kissoja, joten yhtäkkiä vain löysin itseni toteamasta, että ne sitten tulevat meille hoitoon, ainakin siihen asti, kun ovat luovutusikäisiä. Ma-ti välisenä yönä alkoi Pimiä ripuloimaan ja sitä jatkui ti-iltaan saakka. Olin jo varautunut siihen, kun paino putosi vauhdilla ja se alkoi mennä veltohkoksi, että se kuolee, mutta onneksi lääkäri sanoi viimeisenä oljenkortena sen, että jos en muuta sille saa menemään kurkusta alas niin anna sille sokerivettä, jotta se saa edes jostakin energiaa. Niin olen sitten tehnyt koko eilisen ke-illan ja en voinut uskoa silmiäni aamulla, kun Pimiä tuli minua heti ovesta maukuen ja energiaa pursuten vastaan. Olin niin onnellinen.
Minä olen Vappu


Minä olen Pimiä
Eipä tästä videostakaan, jonka olen kuvannut eilen illalla, uskoisi, että ke-iltana Pimiä oli sylissäni niin heikossa kunnossa. Nyt se on täynnä elämää.
Klikkaa: kissavideoni YouTubessa



Me annettiin kissoille nimeksi Vappu ja Pimiä, kun kirjava kissa on yhtä ilopilleri ja valokuvauksellinen kuin nimeen liittyvä henkilö ja Pimiä kissa on niin musta, jotta siitä saa vain pimeitä (liian tummia) kuvia.


Nuo nimet ja kissat avasivat minun runosuonenki, ainakin hetkeksi

VAPPU JA PIMIÄ

Meillon ny kaks kattia
sähäkkää kotihoirokkia
noon ihan orpoja

toinen on ku vappu
yhtä hilipiän oloonen
oikee linssilures

toinen on ihan pimiä
muttei kolloonen vaan
tosi helluunen ja pikimusta

molemmat on viälä
ihan rääppöösiä
rammojakaa ei niilloo
eres satoja viittä

vaikka toinen on kirjava
ja toinen iham´musta
niin noon yhyres niin totta
niinku paita ja peppu
olokohon ne siis

Pimiä ja Vappu

Muita minun kuvaamia kissavideoita avautuu linkkien takaa: Tästä, tästä ja tästäkin.

JK 8.7.2014: Jihuu, tänään on ensimmäinen päivä, kun Pimiä painoi enemmän kuin Vappu. 1.7. klo 13 punnitsin ne ensimmäisen kerran. Pimiä painoi silloin 449 g ja Vappu 439 g. Pimiällä laski paino seuraavana yönä alkavan ripulin jälkeen alimmillaan 360 grammaan, nyt äsken se painoi 513 g ja ohitti ensimmäisen kerran ripuloinnin jälkeen sisarensa painon eli Vappu painoi 511 g

En oikein ymmärrä sitä, että mistä johtuu se, kun kaikki eläimet alkavat minun luo hakeutumaan. Nuo kissatkin tulivat ihan kuin ketjureaktiona, kun samana aamuna pysähdyin yhteen kohtaan katsoakseni oliko tien vieressä ollut siili vielä elossa, mutta ei se ollut. Minulla oli mukana pahvilaatikkokin sitä varten ja hanskat joiden läpi ei olisi piikit menneet.

Viikonloppuna meidän puutarhaan ilmestyi siiliä, jotka myös sain videolle. Olen ruokakuppiin kumottua siiltä ruokkinut, kun se on tehnyt meidän terassin alle pesän ja sillä taitaa olla siellä pieniä siilenpoikasiakin. Noiden siilien vuoksi pysähdyin ma-aamuna töihin mennessä sen tien vieressä olevan siilen äärelle. Lopuksi saman aamun aikana sille pahvilaatikolle olikin ihan muuta käyttöä, kun toin sillä nuo kissanpennut kotiin. Hanskojakin melkein tarvitsin, kun ne sähisivät ja raapivat.
Klikkaa: Minun siilivideo YouTubessa





Oletko sinä huomannut, että meidän elämä on rakentunut kuin jonkun ketjun varaan. Moni tapahtunut asia johtaa aina johonkin toiseen, jolla on iso merkitys taas siihen mihin suuntaan menee seuraavaksi?

Kirjahankinta

Mitä tulee siileihin niin innostuin niistä niin paljon, että tilasin adlibrikseltä kirjan siileistä. Se on sellainen kirja, joka minun mielestä pitäisi löytyä jokaisen kirjahyllystä. Sitä tietoutta ei meillä ihmisillä ole yhtään liikaa.
Eikä tämä edes ollut kallis kirja!