7.12.2015 Voiman lähde - oma boosteri

Vaikka otsikko antaa ymmärtää, että kyse saattaisi olla jostain voima-/energiajuomasta, niin kyse ei ole lainkaan siitä. Olen elämäni aikana todennut useampaan kertaan sen miten paljon sitä voimaa yhtäkkiä löytyykään, kun elämä oikein kunnolla heittää vettä niskaan ja riepottelee. Jostain sielujen sopukoista palautuu vähitellen niitä tärkeitä asioita mieleeni, jotka taas muuttavat ajatuksen suuntaan. Meistä jokainen on ihan varmasti kohdannut elämänsä aikana sellaisen ihmisen, jonka tarmokkuutta tai positiivisuutta elämään ihailee. 
Miksi minä en tuohon pysty? Miten se jaksaa, vaikka sille on tapahtunut vaikka mitä? Minä en anakaan jaksaisi tai osaisi!

Väärin!

Olemme omien ajatuksiemme orjia. Teemme juuri niin kuin useaan kertaan ajattelemme mielessämme. Jos me aina sanotaan itsellemme, että en osaa, en jaksa, ei huvita...niin me tietämättämme annamme lisää valtaa sille väärälle puolelle. Mehän emme entisestäänkään osaa emmekä kykene ja jaksa mitään, jos sitä koko ajan hoemme emmekä usko itseemme. Toivoisin, että jokainen meistä juttelisi enemmän kuin lyhyen tovin suvun vanhimpien kanssa, koska heissä asuu tämä vahvuus. Heidän oli pakko nuoruudessaan ajatella toisin, oppia pärjäämään vähemmällä ja silti yrittää pysyä positiivisella mielellä. Ei siihen aikaan ollut muuta mahdollisuutta kuin selviytyä. 

Boosteri

Minun boosterini on isoäitini ja hänen elämänkokemuksensa. Jaan tämän tositarinan, koska toivon, että muutkin löytäisivät voimaa itselleen siitä mitä meidän suvun vanhimmat ovat joutuneet elämässään kestämään. Tunnetko hyvin isoäitisi/-isäsi elämäntarinan? Jos et, pitäisikö selvittää? Minua ainakin heidän kokemuksensa kantavat tosi pitkälle. Moni ensin isolta tuntuva arkipäivänen päähän ottava asia alkaakin yhtäkkiä näyttää aika pieneltä, kun miettii mitä muut ovat elämässään joutuneet kokemaan ja niistä huolimatta he olivat aivan ihanan positiivisia ja iloisia ihmisiä. Koska tarinasta tuli melko pitkä, niin olen sen tallentanut Google Driveen, josta se on kenen tahansa luettavissa. Toivon sydämestäni, että sinulla on aikaa tämä lukea!

2.12.2015 IBD-viikon kunniaksi minun tarinani!

Kokoelma IBD-blogikirjoituksiani ko. aiheesta löytyy, kun klikkaa IBD-sanaa Tunnisteet -osiosta. Tässä minun tarinani 1997-2015.

Olen lapsuuteni asunut hometalossa ja maalla kaiken heinäpölyn ym. seassa. Nuoruusvuosina sairastin monia poskiontelotulehduksia ja minulla oli useita angiinoja, joihin sain antibioottikuureja. Lopulta angiina uusiutui niin pahaksi, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin leikata kitarisat. Sinne reissulle jäi 15 v ikäisenä, kasarivuosikymmenelle, minun kurkkukivut eivätkä ne ole vielä tähänkään päivään mennessä palanneet.
Jotain hyvää sairastamisestakin on siis seurannut. 
Aikuisiän kynnyksellä alkoi vatsani reagoimaan enemmän, vaikka ei se mielestäni ole ikinä ollut ihan täysin kunnossa. En edes tarkkaan muista miten kaikki alkoi, koska tuntui, että se oli aina kipeä tai löysällä tai muuten vain turvoksissa. Olen käynyt laktoosin rasituskokeessa, on testattu onko keliakiaa (veljelläni on), kun mitään ei löytynyt, niin aina antibioottikuurille. Koska vatsakipuja on aina ollut, niin en edes meinannut tunnistaa joskus 90-luvun puolivälissä umpisuolen kipuilua. Ihan viime hetkillä äiti vei sairaalaan, kun ei edes näkkileipä veden kera pysynyt enää sisällä.
Keskimmäinen lapsistani, vanhempi poikani, syntyi 1996 ja muutimme ennen sitä taloon, josta olen kuullut näin jälkikäteen löytyneen myös hometta eli asuin taas hometalossa, yhteensä kolmen vuoden ajan. Pojan syntymän jälkeen keväällä 1997 aloin olla kivuliaampi. Vatsa oli lähes koko ajan kipeä ja ripuloin. Jokaisen terveyskeskuskäynnin jälkeen annettiin taas uudelleen antibiootteja, joiden johdosta kivut ehkä hieman hellittivät. Heti kun kuuri loppui, kivut ja ripulointi palasivat kuin odottaen nurkan takana. Koska olin jo niin pitkään elämässäni ollut jollain tavalla vatsavaivainen (kuten muutkin perheestäni), osasin jo luovia ja vältellä erilaisia tilanteita, joissa vatsa saattaisi erityisesti oireilla. Kartoin esimerkiksi jännitystilanteita, tiloja, joissa vessaa ei ollut lähellä. Pyrin siihen, että ihan heti aikaisin aamusta ei tarvitsisi mihinkään lähteä, koska vatsan toiminta oli silloin vilkkaimmillaan. Kun se tyhjeni, niin sitten jo pystyi tekemään muutakin. Opin myös välttelemään joitain ruokia, jotka tiesin, että eivät vatsalleni sovi yhtään, opin siis luontaisesti selviytymään - siihen asti kunnes tuo kevät 1997 koitti. Silloin en enää pystynyt luovimaan ruokaviidakoissa, koska kesän jälkeen aloin kuumeilemaan ja Kotini on linnani -motto sai uuden merkityksen. Vielä elokuussakin tk-lääkäri määräsi lisää antibiootteja, koska hänen mielestään kuumeilut menivät yleisten epidemioiden piikkiin, koska lämpö ei koskaan noussut yli 37,5 asteen. Selvennettäköön, että perus ruumiinlämpöni on valmiiksi jo korkea, 36,6 astetta. Tällä kertaa ei enää kuuristakaan ollut apua vaan lämpö pysyi ja yleiskunto heikkeni. Muistan aamulla maanneeni sängyssä ja yrittänyt nostaa kättäni, että pääsisin istumaan. Miten kovan työn takana sekin oli. Väsymys oli niin pahassa mallissa. Äitinikin jo hermostui, että nyt et kyllä enää sinne tk:hin mene vaan menet yksityiselle,  maksoi mitä maksoi, hän lupasi maksaa. Niin tehtiin. Olin jo ennen lääkärille pääsyä mittaillut lämpöä viikon ajan kolmesti päivässä, koska ajattelin, jos minua ei vieläkään uskota, niin on edes jotain "kättä pidempää" näyttää.
Kumpa muistaisin sen lääkärin nimen Seinäjoen Lääkäritalolta, jolle sain ajan, koska hänen ansiostaan minun kivut otettiin tosissaan ja sain diagnoosin ajoissa. Hän vain pyysi minut siellä vastaanottohuoneessa sängylle makaamaan ja muutaman kerran yritti painella vatsaani, mutta lähes umpparin seudulla kiljaisin, kun olin niin kipeä. 

Tämä on ihan selvä juttu, koska umpparisikin on poistettu, hän sanoi. Sinulla on selkeästi suolistossa jotain ongelmaa ja laittoi heti kiireellisenä lähetteen sairaalaan sekä vatsa- että paksusuolen tähystykseen.
Elettiin loppuvuotta 1997 ja siihen aikaan Seinäjoen Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin vatsataudeilla tähystyksiä teki sekä Tunturi-Hihnalan Helena että Jussilan Airi. Täytyy sanoa, että minulla oli todella onnea, että ko. henkilöt sattuivat minun kohdalleni. Airi sanoi jo tähystyksen aikana, että hän voi melkein jo koepalaa ottaessaan sanoa, että sairastan Crohnin tautia. En ollut ikinä sellaisesta kuullutkaan. Kertoivat meidän sairaanhoitopiirin alueella siihen aikaan löytyvän n. 8 tapausta vuosittain eli kovin yleisestä sairaudesta ei ollut kyse. Tämänhetkistä lukua en tiedä, mutta veikkaisin olevan jo kymmenissä tapauksissa. Kansantaudiksihan IBD-sairaudet jo koetaan. 

Koepalatulokset vain vahvistivat Airin epäilyn, Crohniahan se oli, mutta onneksi kaikesta huolimatta löydettiin varhaisessa vaiheessa, jotta ei ollut ehtinyt tehdä liian pahaa jälkeä. Tulehduspaikkana on ohutsuolenloppupää, siksi se kipu tuntui lähes siellä umpparipaikassa. Viime vuosina olen ollut lähes joka vuosi tähystyksissä ja ko. tulehduskohta on paksuuntunut, mutta leikkauspöydälle en ole onneksi vielä joutunut. Tiedän, että sekin päivä vielä koittaa. Kun sain diagnoosin ja siitä muutaman vuoden jälkeen erosin ja samalla tuli muutenkin iso elämänmuutos, niin suolikin jostain syystä rauhoittui.
Ensimmäinen lääkkeeni Pentasa aiheutti minulle pääasiassa vain kipua, kun suolen sisältö ei liikkunutkaan siellä suolessa enää niin nopeasti. Suoli täyttyi hitaasti ja tyhjeni vielä hitaammin ja tulin tosi kipeäksi sen johdosta. Jouduin pitämään lääkkeestä taukoa, kun silloin ei oikein mitään toista lääkettä ollut tarjolla. Kun niitä vuosien aikana tuli tarjolle, niin en enää uskaltanutkaan niitä aloittaa, koska suoli rauhoittui lähes täysin,Se on jo vuodesta 2001 lukien ollut remissiossa. Crohnin tauti ei silti minnekään ole kadonnut tietenkään, eikä ikinä katoa, Olen ehkä tiedostamattani välttynyt eri lääkekokeilujen aiheuttamilta sivuvaikutuksilta, kun ei ole kokeiltu monia eri lääkkeitä.

Ruoka- ja stressiviidakossa luoviminen on tullut entistä tärkeämmäksi. Tiedän mikä sopii vatsalleni ja mikä ei, vaikka välillä vastoin näitä oppeja sortuukin jotain sellaista syömään, minkä tietää aiheuttavan vatsakipua. Tällainen "ylilyönti" muistuttaa kyllä heti itsestään, joskus jopa sitä syödessään, kun suoli reagoi siihen niin nopeasti.
Vuosien aikana olen itselleni todennut vlcd-tyyppisen ruokavalion olevan paras mahdollinen, vaikka sitä en ihan ympäri vuoden noudatakaan. Välttelen myös niitä ruoka-aineita, jotka saattavat lisätä tukkeumariskiä. Jokainen kokee asiat ja ruoka-aineiden sopivuudet yksilöllisesti ja tätä ei pidä tulkita niin, että jotenkin suosittelisin muillekin samaa ruokavaliota.  
Nyt puhun vain itsestäni eli minulle tämä kevennetty ruokavalio sopii, mutta ei välttämättä sinulle, joka tätä luet.  
Meistä jokainen on oma yksilönsä ja toisille sopii toiset ruoka-aineet kuin toiselle. Minulla on "rasitteena" myös muita autoimmuunisairauksia. Sairastan keuhkojenahtaumaa, astmaa, kilpirauhasen vajaatoimintaa, lievää asentopohjaista uniapneaa ja viimeisimpänä löydettiin paikallisia melanoomia kahdesta eri luomesta, mutta ne saatiin onneksi leikkauksilla pois. Jatkoseuranta on silti pitkän aikaa.

Näitä vältän, syön/juon vähiten

  • salaatin/kaalinlehdet
  • siemenet (monissa eri muodoissaan), etenkin kaikki kurpitsan, auringonkukan ym. terveelliset siemenet, jotka tervevatsaisille sopii. Lakan ja viinirypäleen siemenet ovat pahimpia. Vatsa tulee niin kipeäksi kuin puukolla sinne viillettäisiin. 
  • liian isona niellyt ruokapalat  tai kovahkot palat
  • tuoreet (lämpimät) leivät 
  • kahvi (0-2 kuppia päivässä)
  • maidoista ei käy kuin laktoositon, reagoi jopa pieneen kevyt maitoloraukseen kahvin kanssa (jos ei maitoa lainkaan, ei niin nopeaa reagointia)
  • kardemummaa sisältävät leivonnaiset
  • kaikenlaiset mousset,koska niihin kertyy vatkatessa ilmaa
  • pippuripihvi veden kanssa HUOM! Vaikka punaviini vie pihvin lihalta makua pois ja voimistaa näin pippurin makua, niin ainakin minulla erittäin harvoin käytettynä sillä on suolistoa tasapainottava vaikutus. Mieluummin kärsin siitä, että pippurin maku on voimakkaampi kuin siitä, että en saa edes koko pihviä syödä loppuun, kun jo pitää lähteä vessaan.
  • kaikki omenaan liittyvät tarjottavat
  • kaikki ei-laktoosittomat saa vatsani sekaisin, myös kermaiset, vaikka se olisi laktoositonta
  • monet juustot eivät sovi, homejuustotyyppiset ovat pahimpia
  • hyvin harvoin pastaruoat sopivat, koska jumittuvat suoleen liian pitkäksi aikaa ja eivät sula suolessa kovin nopeasti
  • syön hyvin harvoin käristettyjä ruokia tai grilliruokaa 
  • alkoholia en juo lainkaan tai tosi tosi harvoin
  • kokeilin syödä keliaakikoille sopivia ruokia, mutta esim. siementen tapaiset ainesosat ei käy, mutta keliaakikoille suunnattua itsevalmistamaani lasagnea vatsa sieti hyvin eikä tullut yhtään turvonnutta olo niin kuin normaalisti pastasta tulee
  • tupakoinnin lopetin 2010 heti COPD (keuhkoahtauma) diagnoosin jälkeen (ei olisi koskaan pitänyt edes aloittaa)

Suosin, syön usein, vaihdellen

  • pirtelöitä, sheikkejä, rahkoja, joihin marjoja, hilloja tai marjakeittoa mukaan
  • hedelmistä vain banaania, päärynää, persikkaa, kiiviä tai joskus luumua (vaikka ei niin hyvin vatsalle sovikaan)
  • erilaisia keittoruokia, myös pakasteita, rakastan pinaattikeittoa kananmunan kera
  • sosemaisia, hyvin sulavia ruokia
  • leivistä kauraleipää tai näkkäriä
  • vihanneksia vain lämpiminä, pääasiassa wokkina
  • ruokajuomana vain vettä (+ 1 x vuodessa aiemmin mainittu pippuripihvi punaviinin kera)
  • vettä pyrin juomaan päivittäin väh. 1,5 litraa
Tältä listalta puuttuu varmasti monia, mutta pyrin tätä täydentämään aina silloin tällöin.

Olen valtakunnallisen Crohn ja Colitis ry:n jäsen. Jokainen jäsen saa oman jäsenkortin, jonka takana on tämä vessapassi. Tämän avulla jokainen voi hyödyntää mm. invavessoja ja ohittaa jonoissa, koska hätä on silloin todellakin suuri!

Toimin Etelä-Pohjanmaan alueella ko. yhdistyksen aikuisten aluevastaavana. Mikäli olet juuri äsken saanut IBD-diagnoosin tai haluat tulla mukaan toimintaamme, niin ota yhtettä meihin. Järjestämme vertaistukitapaamisia toisten samoja IBD-sairauksia sairastavien kanssa. Kokoonnumme Seinäjoen Järjestötalolla joka toisen kuukauden 1. ke ilta klo 18.00. Seuraavaa tapaamista emme ole vielä lyöneet lukkoon, joten lähetä yhteystietosi minulle TÄSTÄ, niin saat tiedon heti, kun tapaamisaika on päätetty. Tervetuloa mukaan!
#IBD# #minuntarina# #crohnintauti#

24.11.2015 Muutosten jälkeen aurinkoa?

Jalat alta

Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet elämäni raskaimpia ikinä. Nyt kun aikaa on jo kulunut ja kaikki lähimmät ja osa työkavereistakin jo tietää mitä on tapahtunut, voin jo sen täällä julkaista. Syyskuun loppupuolella olin käymässä työterveydessä ihan muun asian vuoksi ja odotustilassa istuessani luin lehteä. Siinä kerrottiin luomien tarkastamisen tärkeydestä. Edellisistä poistoista olikin jo kulunut parisen vuotta aikaa, joten päätin asiasta mainita lääkärille. Minua oli myös häirinnyt jo pidemmän aikaa junakolarijalassani KLIK ollut luomi, joka oli suurentunut, omasta mielestäni, liian nopeasti. 
Sain ajan ihotautilääkärille, joka tarkisti kaikki luomet ja määritti niiden perusteella mitkä hän suosittelee poistettavaksi. Luomia kun minulla on tosi paljon, varsinkin selässä. Selän alueelta hän löysi yhteensä kolme poistettavaa ja em. reidessäni olevan, jonka erityisesti halusin pois.
Poistot tehtiin viikon sisällä ja kun ne poistettiin, niin niistä kaikista lähti koepalat patologille. Vastauksia piti odottaa parisen viikkoa, koska kyse ei ollut kunnallisesta terveydenhoidosta. En tosin odottanut niissä olevan mitään, koska ei edellisissäkään ollut ja en muutenkaan omista sellaista ihotyyppiä, joka palaisi helposti, päinvastoin. Rusketun lähes jo pelkästä auringossa käynnistä. Toisin kuitenkin kävi. Kun menin tikkien poistoon, niin sain kuulla työterveyshoitajalta, että kahdesta luomesta löytyi sellaisia solumuutoksia, että ne vaativat uusintaleikkauksia eli niistä otetaan ihoa enemmän pois, koska niistä on löydetty melanooma. En oikein jotenkin ensin tajunnut, että mitä hän sanoi, kunnes palasin autolle ja aloin lukea patologin vastausta. Jos olisin siinä vaiheessa seissyt, jalat olisivat takuulla menneet alta. Kyse oli paikallisista muutoksista, joten ne eivät mahdollisesti ole sellaista laatua, jotka voivat synnyttää etäpesäkkeitä. Silti minua huolestutti se junakolarijalkani ja huolestuttaa edelleen, vaikka aikaa on jo näin pitkään kulunut. Ilmeni, että juuri tässä junakolarijalassani on solumuutoksia ilmennyt orvaskesikerrosta syvemmällä ja se luokiteltiin kaikista neljästä luomesta vakavimmaksi. Vaikka uusintaleikkaukset tehtiin julkisen terveydenhuollon puolella jo kuukausi sitten, 26.10.2015, niin en ole vieläkään saanut patologilta vastauksia siitä saatiinko kaikki nyt pois. Lääkärille on kuulemma varattu aika sanelun kirjoittamiseksi 26.11, jonka sitten saan postitse. En tosin aio sinne saakka odottaa vaan aion soittaa sinne perjantaina, kun minulla on seuraava työterveyslääkärin tapaaminen. 
Voitte vain kuvitella millaisia ajatuksia tänä aikana on päässä liikkunut. Itku on ollut herkässä ja tunnetilat vaihdelleet laidasta laitaan. Välillä yrittää tietoisesti peittää omia tunteitaan, keksiä ihan muuta tekemistä, siirtää ikäänkuin ajatuksiaan tuonnemmaksi, jotta niitä ei tarvitsisi kohdata, mutta välillä niille ei vaan yksinkertaisesti mahda mitään. Viime päivät olen ollut erityisen herkässä mielentilassa. Meidän suvussa on syöpää todella paljon ja olen sen löytymistä pelännyt koko elämäni. Tiedän, että tämä tunne jää jäädäkseen, tietynlaisena, ainaisena pelkona, vaikka kaikki olisikin nyt saatu leikkaamalla pois. Olen joka tapauksessa jatkuvassa seurannassa muiden luomien osalta. Seuraava käynti on jo tammikuussa, sitä seuraava siitä 3 kk:n kuluttua, sitten taas 3 kk:n kuluttua, sitten 6 kk, 1 v, 2 v jne. ellei muutoksia ilmene tällä välin. Elämä on siis koetellut enemmän kuin tarpeeksi. Painon kanssa olen silti pysynyt aika hyvin kuosissa, koska käyn vaa´alla edelleen joka aamu. Paino on seilannut 73-75 kilon välillä, kun 31.3. aloittaessani painoin 93,2 kg. En aio päästää painoa nousemaan tästä enempää. 

Tiedossa löhöilyä, löhöilyä...

Joulun ajasta on tulossa myös raskaanpuoleinen, kun menen leikkauspöydälle rintojen pienennysleikkaukseen 16.12.2015 eli tiedossa on hyvin hyvin rauhallinen Joulu. Jo kesällä pääsin tähän leikkausjonoon keuhkojenahtaumani ja toukokuussa todennetun lievän asentopohjaisen uniapnean vuoksi sekä rinnastani löytyneiden kystien johdosta. Painoa pyritään saamaan keuhkojen päältä tällä tavoin pois. Jos en olisi pystynyt Juhannukseen mennessä painoa saamaan yhtään alaspäin, niin olisivat määränneet minut vielä laihduttamaan lisää, mutta BMI olikin jo alle 32, joten sen vuoksi pääsin leikkausjonoon. Nyt kun olen tästä avoimesti monen ihmisen kanssa puhunut, niin pienennysleikkaukset ovat todella yleisiä, niistä ei vain puhuta ääneen tai julkisesti niin paljon kuin suurennusleikkauksista. Ja miten onnellisia ne ihmiset ovatkaan olleet, joille pienennysleikkaus on tehty, siskoni mukaan lukien. Odotan leikkausta kovasti, koska haluan vielä päästä ensi keväänä juoksemaan kunnolla ja tästä vielä kevyempänä. Kymmenisen kiloa olisi vielä tavoitteeseen matkaa, sitten olen tosi tyytyväinen.

Ole oman elämäsi malli!

Kirjoitin viime toukokuussa Ibd-lehteen jutun siitä, kun pääsin paikalliseen Zizzi-liikkeeseen yhdeksi illaksi Oman elämäni malliksi. Kirjoitin siitä tännekin jo silloin KLIK. Nyt se julkaistiin Ibd-sairauksia sairastavien jäsenlehdessä. Muutoksia on tullut myös tämän syksyn aikana. 



Pääsin KC Professionalin hiusmalliksi, kun he olivat täällä paikkakunnallani kiertueella. Hakivat malleja fb:n välityksellä ja kun mieli on ollut muutenkin raskas viime aikoina, niin ajattelin, että miksei sitä kokeilisi, jos huolivat mukaan. Oli kyllä tosi suuri piristys. Hiuksia lähti reilusti eli nyt elellään polkkatukkaisena. Tykkään tästä mallista tosi paljon, koska se on niin helppohoitoinen. Samalla mustat hiukset vaihtuivat mahonkiin. Hieman piristystä sain tämän avulla tähän loppuvuoteen.

Uusia ovia avautuu, ihan varmasti!

Vaikka elämä tuntuu runtelevan vähän väliä, niin meissä jokaisessa varmasti asuu silti se pieni toiveen poikanen. Se vain pitää osata sieltä jostain löytää. Jos toive ei sitten toteudukaan, niin silloin pitää luoda uusia. Niin on yksinkertaisesti pakko tehdä. Muutoin ei pysty tässä elämässä selviytymään. Minunkin on pakko nyt muuttaa ajatuksiani auringossa olemisesta, löhöilystä, lopetettava haaveilut uusista aurinkolomista, luotava uusia (matka) haaveita, vaikka ne olisivatkin ihan toisenlaisia, paluuta vanhaan ei enää ole. Olen muutenkin muuttunut, en ainoastaan ulkoisesti, vaan myös sisäisesti, henkisesti. Tämän syksyn "matka itseen" toi mukanaan kokonaan uuden arvomaailman, pysäytti vakavalla tavalla ajattelemaan omaa hyvinvointia ja siten karsimaan elämästä sellaiset asiat, jotka sitä kuluttavat. 
Se ovi, jonka suljet takanasi, tuo eteesi runsain mitoin uusia ovia. Siihen uskon ja luotan, mitä tahansa elämä eteeni tuokaan hyvine tai huonoine uutisineen!

Vinkki!

Paikallisissa syöpäyhdistyksissä ainakin täällä Pohjanmaalla on vastaanottoaikoja ja henkilö tarjolla, joka voi tarkistaa sinun luomiesi tilanteen. Ota heihin yhteyttä, jos yhtään sinusta tuntuu siltä, että haluaisit tarkistuttaa omat luomesi! Jos sinulla on monia luomia esim. selässä, niin pyydä kumppanisi/ystäväsi ottamaan selästäsi kuvia, jotta on jokin lähtötilanne mihin verrata. Selkä on hyvä jakaa kuvien ottamiseksi neljään osaan; yläselkä kahtia, samoin alaselkä. Tulosta ne kuvat jossain ja ympyröi ne luomet, joita erityisesti haluat seurata. Tämä helpottaa sitten siinä tilanteessa, kun menet ensimmäistä kertaa lääkärille luomien poistoasiassa. Samat ympyröinnit teet myös muualta vartalosta otettujen valokuvien osalta.

TUNKEILIJA

Aluksi olit vain kaukainen sukulainen
ei toivottu
kammottava
tuntematon
kunnes raotit kotini ovea
tunkeuduit odottamatta
enkä edes ehtinyt
hakaa sulkea

Runon kirjoitin 21.11.2015
 Lisää runojani löytyy Facebookista hakusanalla Onnen oksa

EDIT 27.11.2015: Molemmissa leikatuissa osissa oli enää arpikudosta jäljellä eli melanooma on saatu kokonaan pois!!! Ihanaa!!!

PeeKoon Oriflame: 23.10.2015 TEHDÄÄN YHDESSÄ HYVÄÄ + ARVONTA!

PeeKoon Oriflame: 23.10.2015 TEHDÄÄN YHDESSÄ HYVÄÄ + ARVONTA!: SOS Lapsikylä hyväntekeväisyys -esite on voimassa koko loppuvuoden! Oriflame jatkaa Suomen SOS Lapsikylän tukemista tällä ihanalla esitt...

PeeKoon Oriflame: 23.10.2015 MULLISTAVA UUTUUS! NovAge - Ultimate Li...

PeeKoon Oriflame: 23.10.2015 MULLISTAVA UUTUUS! NovAge - Ultimate Li...: Tämä on jokaisen aikuisen naisen Must-hankinta!  Nyt on ennakkolanseerattu sellainen setti Oriflamelta markkinoille, että ns. oksa...

2.8.2015 Vinkkejä Tallinnaan

Vinkkejä Tallinnaan



Veimme 8 v poikamme ensimmäistä kertaa Suomen rajojen ulkopuolelle ja siihen tarkoitukseen valitsimme Tallinnan. Varasimme matkan 26.-28.7.2015 väliseksi ajaksi, kun olimme kaikki vielä kesälomilla. Valitsimme hotelliksi Tallink Expressin, joka sijaitsee A-terminaalista n. 300-400 m päässä. Sinne saapuu Viking Linen ja Eckerö Linen laivat. Matkustimme Tallinkin laivalla, joten saavuimme D-terminaaliin. Kävelimme hotellille, jonne tuli matkaa n. 800 m.  Surffailin etukäteen netin syövereissä ja listasin mahdollisia vierailukohteita, jotka saattaisivat poikaamme kiinnostaa. Alempana muutama hyvä vierailukohde ja vinkki sinne suuntaan suuntaaville.


 Ilmastoinnista ei kannata pihistää!
  • Valitsimme alunperin hotellimme sen hinnan ja sijainnin mukaan, joka oli ihan väärä peruste.  Tulipahan testattua kantapään kautta se, että kuumahkossa huoneessa ei saa kukaan kunnolla nukuttua ja siitä kärsii jokainen, kun on koko matkan kova väsymys. Mieluummin maksaa extraa siitä, että saa ilmastoinnilla varustetun hotellihuoneen. Lisäksi aamupalatarjooma oli pettymys. Kananmunakokkeli oli molempina aamuina ihan kuivaa, tarjoilijat haisivat ohi mennessään hielle, nakit olivat kylmiä, vaikka oltiin ensimmäisenä aamupalatuntina paikalla ym.
Varo taksihuijareita!
Uskalsimme käyttää useaan kertaan takseja, myös eri firmojen, vaikka tiesimme, että niissä voi tulla huijatuksi. Tiesimme etukäteen miten sellaisilta tilanteilta voi välttyä. Kiitos siitä kuuluu Facebookin Tallinnavinkit -ryhmälle.
  • Muista ennen taksiin istumista tarkistaa oikealla takasivulasissa keltaisella pohjalla oleva hinnasto. Aloitusmaksu tulisi olla alle 4 € (keskimäärin 3,69) ja sitä seuraavat kilometrit alle euron (n. 0,69-0,89 €/km). Sama hinnasto pitää löytyä myös auton sisältä maksajan paikan kohdalta kojelaudasta. Hinta esim. Tallink Express hotellilta D-terminaaliin (autolla n. 1 km matkaa) ei saa maksaa missään nimessä enempää kuin 6 € ja sekin on jo ihan liikaa.
  • Olemme tulleet esim. keskustassa olevasta Viru-keskuksesta hotellillemme alle viidellä eurolla, jonne on pidempi matka kuin tuo edellä mainittu hotelli-terminaali välinen matka. 
  • Poikkeuksiakin löytyy. Kahdella eri kuljettajalla oli omat taksansa (molemmat sattuivat olemaan venäläistaustaisia, nimen perusteella, joka näkyy kojelaudassa). Toisen kyytiin (valitettavasti) menimme vanhasta kaupungista saapuessamme tarkistamatta takasivulasista taksoja. Vasta matkaan päästyämme huomasimme hinnat. Hänellä oli trippimittarikin omassa peilissään eli ei perinteisesti kojelaudalla, jossa se kuuluisi olla. Sain kuitinkin eli emme senkään varjolla voineet kieltäytyä maksamasta "ylihintaa". Matka Viru-keskuksen läheisyydestä hotellille maksoi kymmenisen euroa! Siis jos et saa kuittia, sinun ei tarvitse matkasta maksaa mitään!
  • Tämän jälkeen pitäydyimme Takson takseissa, joita meidän omalla hotellillakin oli aina valmiina. Luulimme niitä luotettavimmiksi. Kotiin lähtiessämme paikalla oli yksi Takson taksi. Menimme siihen ja huomasimme heti, että hänen trippimittarinsa näyttö on rikki. Odotimme terminaaliin pääsyä ja emme suostuneet maksamaan kuljettajan ilmoittamaa 9 euroa, jota ehdotti trippimittarissa näkyvän 9,90 €:n sijaan, joka oli siinä siis jo lähtiessämme. Emme luvanneet maksaa matkasta enempää kuin 6 € (joka sekin oli kyllä liikaa). Kuljettaja hyväksyi sen. Pyysin vielä kuitin, mutta siinäpä näkyikin se 9 €. En enää jaksanut alkaa siitä "vänkäämään". Toisin sanoen, tarkkana kannattaa olla. Tuli vain mieleeni, että kuinka moni iäkkäämpi luottaa näiden "huijaavien" taksoihin :(
Italian lipun alla toimiva pizzeria ei takaa laatua!
  • Etsimme maanantaina puolilta päivin jotain ruokapaikkaa ja valitsimme Perhos Loungen ;) vieressä olevan italialaisen pizzerian paikaksemme. Ajattelin, että se ei voi olla pettymys, mutta olin täysin väärässä! Pizzat, jotka tilasimme, olivat osittain palaneita ja tosi kuivia. Maksoimme kolmesta pizzasta ja litran vesipullollisesta 29,90 €. Pizzoista jäi yli puolet kaikilla syömättä.
Kompressor on nuorten pubi - ei lapsiperheiden paikka!
  • Yksi etukäteen löydetyistä käyntipaikoista oli netin eri palstoilla kehuttu Kompressor, jonka piti olla pannukakkujen taivas. Lähdimme sitä etsimään ekana iltanamme (n. klo 18). Lopulta kun paikan löysimme, niin se oli täynnä nuoria aikuisia hämyisessä pubimaisessa paikassa, jossa lähes kaikilla näytti olevan olut lasi edessään. Emme ihan sellaista näkyä odottaneet. Lähdimme samantien pois.
Pannukakkutaivas löytyi sittenkin, mutta ihan toisesta paikasta
  • Pannukakkuja silti teki mieli ja palasimme Raatihuoneen torille, josta löysimme mukavan terassipaikan, jossa ei ollut ns. sisäänheittäjiä. Minulla syntyy aina päinvastainen reaktio, jos joku yrittää vaikuttaa päätöksiini sillä, että tulkaa tänne jne. Sitä valintaa emme katuneet ja palasimme samaan ruokapaikkaan vielä viimeisenä iltanakin syömään pannukakkuja. Tämän paikan nimi oli Burgers & crips. Löytyy netistäkin osoitteesta: www.r18.ee



Hyvät kengät mukaan!
Kannattaa jo kotoa ottaa mukaan jaloille hyvin istuvat kengät, jotta ei tule hiertymiä tai jalat väsy liian nopeasti. Vanhassa kaupungissa kadut ovat pääosin mukulakivipäällysteisiä. Lapsille skeittikengät tai jotkin muut "joustamattomat", liian tasapohjaiset kengät eivät ole niitä parhaimpia jalkineita jalkaan. Me pakkasimme lenkkarit kaikille suosiolla mukaan ja se oli oikea valinta!
Vanhassa kaupungissa on arkkitehtuurisesti upeita vanhoja rakennuksia pilvin pimein. Sen ulkopuolelta löytyy modernimpia mm. Rotterdamin korttelista.


Tästä oli ihan pakko ottaa pojalle kuva!!!

Lentosatama eli Merimuseo - huikea elämys!
Tänne kannattaa lapsiperheiden poiketa, etenkin, jos perheessä on poikia. Aikaa kannattaa varata vähintään kaksi tuntia. On reilun kilometrin päässä A-terminaalista. Lapsille on paljon nähtävää ja kokeiltavaa. Nämä alla olevat kuvat eivät tarkoituksella kerro kaikkea. Pääsimme käymään mm. sukellusveneen sisälle.
Tällainen puhelin löytyi sukellusvenee sisältä :)

Näistä vain oli ihan pakko ottaa kuva. Löytyy sukellusveneestä.

Tähän liittyy seuraavassa kuvassa oleva teksti. Huikeeta!


Muita potentiaalisia käyntikohteita, joissa ei käyty 

    • Energia Oivalluskeskus, avoinna ma-pe 10-19, la-su 11-19. Voit nähdä oikean salaman ja astella hiukset pystyyn nostattavalla sillalla. A-terminaalista n. 400 m. Pöhja pst 29
    • TV-torni, avoinna ma-su 10-19 (aurinkoisella säällä paras). Tallinnan korkein paikka. Näkee kirkkaalla säällä Suomeen saakka. Lounasmahdollisuus. Kloostrimetsa tee 58 A
    • KGB-museo, Viru-keskuksessa
    • Toompean linna 
    • Hellemannin torni ja kaupungin muuri 
    • Tallinnan eläintarha, Paldinski mnt. 145, 7 km satamasta. 
    • Kiek in de Kök (torni) + Bastionin tunnelit, HUOM! ei auki maanantaisin! Vain ti-su klo 10.30-18.00 
    • City Jungle Elämysgolf -keskus on sadepäivien pelastaja, Pelaa 15 kolmitasoisella erikoistehostein varustetulla minigolfradalla, viidakon siimeksessä. Vabaduse väljak 9. Satamasta 2,1 km. 
    • Vembu tembumaa. Koko perheelle tekemistä; carting-autoja, törmäilyautoja, benjitramboliini, mönkkäreitä, pelihalli jne.. Hyvällä säällä pääsee vesiliukumäkeenkin.

      Voipakettipino jatkaa kasvuaan

      Tästä Tallinnan matkasta huolimatta laihdutusmatkani on pysynyt ennallaan. Nyt olis 34 kpl pinossa eli parin kilon verran on lisääntynyt pudotettujen voipakettien määrä viime postauksestani. Luulisi, että kesälomalla pino olisi pienentynyt, mutta toisin kävi. Huomenna alkaakin sitten se arki eli töihin paluu. Se myös omalta osaltaan arjistaa tätä laihdutustakin eli säännöllistää ruokailuja ja riittävää veden juontia.

      Sen verran on tapahtunut muutoksia, että siirryin Cambridgelta Oriflamen Wellness tuotteisiin, koska aloitin Oriflamen edustajana. Sen myötä perustin yhden uuden bloginkin peekoonoriflame.blogspot.fi. Tervetuloa myös sinne lukijaksi :)

      8.7.2015 Kolmekymmentä voipaketillista miinusta

      -15 kg

      -15 kilon etappi alittui jo tosin viime viikolla, mutta aikani on kulunut ihan muuhun. Loma alkoi viime perjantaina ja varasin Ykkös Basaarista myyntipaikan (numero 36) koko heinäkuuksi. Vaatteita on tullut hankittua viime vuosina ihan liikaa ja nyt päätin jokaisen isoksi jääneen vaatteen laittaa myyntiin, jotta ei jää varaa lihoa kiloja takaisin. Ohessa kuvia kirpparipaikalta. Jos olet Tangojen aikaan tai heinäkuussa käymässä tai ohi ajamassa, niin poikkea Seinäjoen Sorsanpesän ja Törnävän leirintäalueen välissä olevassa Ykkös Basaarissa, joka ei turhaan mainosta olevansa - Se siistimpi kirppis. Suosittelen!  

      Tervetuloa ostoksille! 

      P.S. Pojan pieneksi jääneille vaatteille varasin Jokitorilta paikan nro 60. Jokitori löytyy osoitteesta Kauppaneliö 9. Poika täyttää 9 v tänä vuonna.




      26.6.2015 Ploppauskokeilua

      Ploppaaaminen, plopping, plunking...

      Rakkaalla lapsella on monta nimeä...enivei..kyse on hiusten kihartamisesta, mutta kihartimilla ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa. Olen kohta menossa saunaan ja aion sen jälkeen kokeilla tätä. Huomenaamulla näen onko vinkki toimiva.



      P.S. Paino jatkaa laskuaan. Tänä aamuna 78,7 kg eli puolen kilon päässä on -15 kg:n välitavoite.

      Muoks. 27.6.2015. Minulla on ilmeisesti sen verran raskaat ja liukkaat hiukset, että minun hiuksiini ei ainakaan kiharoita tullut.

      23.6.2015 Bye bye 80 kg! -700 g!!!

      Wau mikä aamu!!! Lisää tällaisia!

      Valehtelematta oli ihan pakko käydä kolme kertaa vaa´alla, kun en meinannut uskoa silmiäni. Olen jo jonkin aikaa jännännyt, että milloin se päivä koittaa, kun alitan 80 kg. Tänään se vihdoinkin tapahtui! Vaaka näytti 79,5 kg lukemaa, joka tuntui ihan epätodelliselta, kun edellispäivinä paino on seilannut 80,2-80,5 kilon välimaastossa. Samalla selvisi sekin miksi eilen piti käydä vessassa niin tiheästi. Nesteet lähtivät ryminällä.

      21.6.2015 Rannekkeeseen rakastunut!

      Olen rakastunut rannekkeeseen!

      Kuva täältä

      On se ihanaa, kun joku on keksinyt tällaiset aktiivisuusrannekkeet. Ei se, että voi seurata omia askeleita reaaliaikaisesti tai seurata sykevyön kera sykettä vaan se, että siitä vielä palkitaan. Garminilla on oma sivustonsa Garmin connect, johon voi synkata kaikkien Garmin laitteiden tiedot. Jos on käytössä vielä MyfitnessPal tilikin, niin tiedot sieltäkin saadaan omalle "kojelaudalle" näkymään. Kun ottaa osaa sivuston kautta haasteisiin (sivusto liittää oman tasoisten kanssa samaan automaattisesti), niin näkee miten siellä on sillä hetkellä sijoittunut ja samasta näkymästä näkee jäljellä olevan ajan, jos vaikka vielä haluaisi parantaa omaa sijoittumistaan.
      Sivustolle ilmestyy aina tietyin väliajoin, kun jonkin etapin on saavuttanut, kunniamerkkejä. Pidän siitä, että tehdyistä ponnisteluista saa jonkin palkkion ja tämä on mielestäni kiva juttu.

      Minulla on nyt viides päivä menossa tämän Garmin Vivofit2 laitteen käyttöä ja pois en sitä enää antaisi millään. Olen saanut arvokasta tietoa liikkumisten ohella omasta nukkumisestakin. Tässä on käyrää to-pe välisestä yöstä, josta näkee, että olen ekan kerran ollut hereillä klo 23:18 ja sen jälkeen klo 3:01 ja 4:18. Se yö olikin ihan suhteellisen hyvä yö.

      Kuntoilun vastapainona rentoutumista...

      Pitkästä aikaa ajelimme Ilmajoen Alajoelle grillaamaan ja onkimaan. Mä niin rakastan sitä aakeeta laakeeta näkymää ja kuovien sekä satakielen laulantaa, joka kaikui rannassa ylitse muiden.
      Käy sinäkin kuuntelemassa sitä täällä.
      Olen jo Cambridgen alkutaipaleella päättänyt, että Juhannuksena grillataan ja syön käristeitä ja niin teinkin. Eiliset liikkumiset tosin sitä tasapainottivat, jotta painoa eilisaamuun nähden ei tullut kuin +200 g.
      Alajoelle tuli mukaan myös järkkärini ja iPhoneni, joilla "napsin" muutamia otoksia. Vielä pitää jaksaa parisen viikkoa töissä ja sitten pääsee kunnolla lomalle.










      16.6.2015 Päivin päivän kunniaksi!

      Päivin päivän kunniaksi!
      Vaikka jo ehdin aiemmin infota, että hankin vasta sitten aktiivisuusrannekkeen, kun olen alittanut 70 kg. Aloin sitä tarkemmin miettimään ja tarvitsenkin sitä jo nyt, koska liian paljon tulee istuskeltua telkun ääressä. Siitä syystä tilaus on tehty ja merkkikin vielä vaihtui viime metreillä.
      Päädyin lopulta Garminin Vivofi2 malliin, koska sitä ei tarvitse latailla. Paristo kestää vuoden lataamatta. Hankin myös sykevyön, niin saan tietoihin liitettyä syketiedot. Ihanaa, nyt saan sekä unen laadun että pyöräilyni tallentumaan tietokoneelle ja mikä parasta, automaattisesti bluetoothin avulla silloin, kun haluan ilman, että laitetta pitää ottaa pois ranteesta. Nyt voisi aloittaa vesijuoksemisenkin uimahallissa ja järvissä, kun se soveltuu myös uimiseen.

      11.6.2015 Välitavoitteita

      Tilannekatsaus

      Viime viikot ovat yllättäen vilistäneet nopeaa vauhtia ohitse. Kevät ja kesä ovat aina sellaisia, että ei oikein muihin asioihin jaksa intoa riittää. Haluaa ahmia kaikilla aisteilla kaikkea mitä luonto pihalla tuottaa. Rakastan kevättä ja kesän alkua. Voiko mikään olla ihanempaa kuin se, kun koivut peittyy vihreään vaatteeseen ja kukat loistavat kilpaa eri värisinä ja kylpevät jokaisessa pienessäkin auringonsäteessä. Harmittaa vaan, kun ilmat ovat edelleen niin viileitä. Monet tutut ovat lähteneet etelä-Eurooppaan lämpöisempiin oloihin. Cambridgen kannalta tällaiset viileät ilmat ovat parempia, koska kroppa ei kerrytä nestettä niin paljoa kuin helleilmoilla. 
      Cambridgella ollaan siis edelleen ja tulostakin on syntynyt. Tällä hetkellä, kun viikkoja on takana tasan 10, niin painoa on lähtenyt -12,8 kg. 80 kilon alituskaan ei ole enää kaukana, vain 900 g päässä. Voi sitä riemua, kun pääsen takaisin seiskalla alkaviin lukuihin...

      Olen jo pidemmän aikaa haaveillut Loop-atiivisuusrannekkeesta ja uudesta Polarin sykevyöstä, kun nykyinen ei oikein aina toimi kunnolla. Tämä alla oleva yhdistelmä on sellainen, johon voisin "satsata" siinä vaiheessa, kun alitan 70 kg eli vähän reilun 10 kilon kuluttua. 80 kilon alitukseen en ole sen kummemmin miettynyt mitään tavoitepalkintoa, mutta matkan puolivälin taittumista voisi jo jollain juhlistaa. Se täyttyy, kun alitan 77,3 kg. Siinä vaiheessa painoa on lähtenyt -15 kg. Olisi kiva, jos tätä saisi jossain ensiksi testata. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin tämän avulla näen myös itsekin sen milainen yöuneni on. Minullahan todettiin se lievä asentopohjainen unipanea. Tosin olen hieman paremmin alanut nukkumaan, kun paino on mennyt alaspäin.
      Tämä on ihanan pirteä väri

      Tästä lilastakin pidän

      Mutta tämä pinkki on ehdoton, vaikka eihän se sieltä puseron alta mihinkään näy :)

      Extra-ateriat

      Olen tykästynyt Apetit merkin pakastekeittoihin. Oli töihinkin pakko viedä keittolevy, jotta saan tehdä siellä itselleni jonkin keiton lounaaksi. Onneksi valikoima on isohko (11 erilaista), niin ei kyllästymistä ehdi kovin nopeasti tulemaan. Lisäsin kyseisistä keitoista myös toiseen blogiini oman postauksen, joka löytyy täältä. Osassa tosin kalorimäärä ylittyy, mutta ei ne silti ole minun painonpudottamista hidastanut. Söin näitä ennen salaattiaterioita, jotka koostin itse kauppojen salaattibaareista. Niissä on vain se ongelma, että joskus tuli otettua ihan liikaa ja kaloreitakin on hankalempi laskea ja niissä on korkea kilohinta. Näitä syödessä tietää varmasti mitä mahaan menee ja nämä on TOSI HYVIÄ!

      Lomalle lomps...tai ei sittenkään...

      Työkavereista osa aloittaa ensi viikolla kesälomansa, osa on jo lomilla. Minä aloitan vasta heinäkuussa. Toivottavasti ilmat ovat siihen mennessä jo lämmenneet. Voi kumpa ilman lämpötila nousisi edes viidellä asteella, niin alkaisin kulkemaan pyörällä töissä siihen saakka, kun loma alkaa.

      29.5.2015 Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää, osa II

      Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää, osa II


      Pitkästä aikaa jaksoin väsymykseltä keskittyä Giulia Endersin Suoliston salaisuus kirjan eteenpäin lukemiseen. Aloitin tämän moniosaisen postauksen täältä. Jos saavuit tähän blogiini Herkkujen kaloreita -blogistani, niin toivon, että myös sinä tutustuisit tähän kirjaan. Omasta kirjastostasi tämä varmasti jo löytyy. Joka kerta, kun alan tätä kirjaa lukemaan, niin hämmästelen kaikkia niitä hyviä oivalluksia ja vertauskuvia, joita kirja on pullollaan. Arkista näkökantaa, jota on helpompi ymmärtää. Ehkä tämän kirjan lukeminen onkin juuri näin pieninä palasina parhainta luettavaa, jotta jokaisen oivalluksen varmasti muistaa ja osaa itseensä soveltaa. Kun aloin todeta, että niitä on kirjassa monia, niin oli pakko hakea korostustussi ja viivata kaikki ne kohdat, joihin haluan palata myöhemmin.
      Uskon vakaasti, että nämä korostamiset auttavat minua sitten myös siinä painonhallintavaiheessa, joka alkaa, kun Cambridgella olen sinne ihannepainooni päässyt. Jo näin kirjan alkumetreiltä lähtien olen täysin vakuuttunut siitä, että meidän jokaisen tulisi tietää paljon enemmän meidän suolistosta kuin me todellisuudessa tiedämme. Ja kun suolistosta puhutaan, niin se ei tarkoita vain sen loppupäätä. Kun opimme koko suoliston toimintaa ymmärtämään, niin painonhallintakin on varmasti helpompaa, kun emme suoliston alkupäähän eli suuhun laita ihan mitä sattuu. Ymmärrämme mitä millekin suuhun laittamalle ravinnolle/herkulle/nesteelle suolistossamme tapahtuu ja mihin kaikkiin ne vaikuttavat. Uskon, että moni hämmästyy ja tekee tiedostamattaan terveellisempiä ja viisaampia valintoja.

      Mahasuolikanava

      Palatakseni tuohon kirjaan. Viimeksi kerroin mm. suoliston eteisaulasta eli suusta; kielestä, sylkirauhasista,  vinkkejä pahanhajuisesta hengityksestä irtipääsemiseksi, nielurisoista jne. Seuraavaksi tarkastellaan suolen rakennetta lähemmin. Aloitetaan 2 cm leveästä ruokatorvesta, joka on mahasuolikanavan osa kuten on mahalaukkukin. Ruokatorvea kiertää lihassäikeitä. Kun kurkotamme korkealle, niin ruokatorvi venyy ja kapenee. Säikeiden ansiosta se on mahdollista. Kaventuessaan ruokatorvi pystyy myös paremmin sulkeutumaan alhaalta ja ylhäältä. Säikeet ovat kierteellä kuin puhelinjohto. Ne myös yhdistävät ruokatorven selkärankaan. Ruokatorven liittymispaikka mahalaukkuun on tarkoituksella, nerokkaasti, mahalaukun oikea reuna. Jokainen varmasti kouluajoilta muistaa millaisessa asennossa mahalaukku meissä sijaitsee, hieman vinossa, vasemmalle kallellaan. 

      Kaksi mahaa yhdessä paketissa

      Joka kävelyaskeleella paine mahassa kaksinkertaistuu vatsalihasten jännittyessä. Kun liitoskohta on sivulla, niin painetta on vähemmän. Jos ruokatorvi laskisi suoraan mahalaukun yläosaan, niin röyhtäilisimme joka askeleella tai hillittömässä naurukohtauksessa, oksentaisimme.
      Mahalaukku on paljon korkeammalla kuin oletamme. Se alkaa vasemman nännin alta ja päätyy oikean kylkikaaren alle

      Vinkkejä:
      • Jos joku haluaa röyhtäistä maatessaan, se käy paljon helpommin, jos makaa vasemmalla kyljellään! Tai jos oikealla kyljellä maatessa tuntuu koko ajan painetta > käännä kylkeä!
      • Runsaan aterian jälkeen kannattaa istua selkä suorana eikä lysyssä, jos haluaa välttää hapanta röyhtäilyä
      • Tiesitkö, että juodessamme nestettä, se pääsee valumaan lähes suoraan ohutsuolen suulle. Kiinteä ruoka tömähtää mahalaukun vasemmalle puolelle, jossa ruokaa sulattava pussukkamme erottelee superfiksusti mitä pilkkoa pienempiin osiin ja mille antaa lupa jatkaa ohutsuolta kohti. 
      • Mahalaukkumme ei ole vain vino vaan siinä on yksinkertaisesti kaksi osaa, toinen nesteille ja toinen kiinteämmälle ravinnolle eli meillä on kaksi mahaa yhdessä paketissa!

      Päämäärättömästi kiemurteleva ohutsuoli

      3-6 m pitkä ohutsuolemme kiemurtelee puolelta toiselle. Jos ohutsuolessa ei olisi poimuja, niin tarvitsisimme 18 m pituisen ohutsuolen, jotta siinä olisi riittävästi ruoansulatuspintaa. Jokaisella neliömillimetrin alueella ruokaan tunkeutuu 30 pienenpientä villusta eli nukkalisäkettä. Pinta näyttää samettiselta. Jos tätä pintaa katsoisi paremmilla mikroskoopeilla, niin nukkalisäkkeeseen on tarttuneena toisia nukkalisäkkeitä eli siis tavallaan villuksia villuksessa. Jokainen villus sisältää verisuonen. Ravinnosta imeytyneet molekyylit ruokkivat sitä. Kaikki ohutsuolen verisuonet yhtyvät ja virtaavat maksan läpi. Jos nämä kaikki pinnat silitettäisiin suoraksi; poimut, villukset ja mikrovillukset, suolistomme olisi n. seitsemän km pitkä!

      Mitä yhteistä on pesukoneella ja ohutsuolella?

      Heti kun syömme jotain, maksassa ja haimassa muodostuu nesteitä, ja ne kulkeutuvat pohjukaissuolinystyyn (ohutsuolen alussa pohjukaissuolen puolella on pieni reikä, pohjukaissuolinysty). Nämä nesteet sisältävät samoja ainesosia kuin kauppojen pesu- ja huuhteluaineet: rasvanliuottimia ja ruoka-aineita pilkkovia entsyymejä.  Pesuaineiden vaikutus perustuu siihen, että koneessa pyöriessään ne ikään kuin "sulattavat" vaatteista rasva-, valkuaisi- tai sokeripitoisia aineita ja kuljettavat ne likaveden mukana pois. Suunnilleen samaan perustuu ohutsuolen toiminta. 

      Energia-aineenvaihdunnasta

      Suuri osa ruumiinpainostamme johtuu sisään hengitetystä atomeista eikä juustopurilaisista. Kasvit ottavat jopa suurimman osan painostaan ilmasta eivätkä maasta. Kun "haukomme henkeä", me oikeastaan nautimme kaasumuotoista ravintoa. Keuhkomme imeyttävät molekyylejä joka hengenvedolla. Ajatellaampa omenaa. Luonto tarvitsee omenan kypsyttämiseen energiaa. Me imiset paloittelemme omenan ja poltamme sen lopulta pienten molekyylien tasolle. Sen ohessa vapautuneen energian käytämme elämiseen. Kaikki elimet, jotka lähtevät suolistosta, voivat hankkia polttomateriaalia soluillemme. Kaikissa elimissämme on siis varastoituneena energiaa, mutta vasta ohutsuolessa saamme siitä hieman takaisin. Siksi syöminen on kiitollista puuhaa.Kun olemme ruokailun jälkeen väsyneitä, niin se on vaan hyväksi ohutsuolelle. Se pystyy tekemään töitä kaikkein parhaiten silloin, kun olemme rentoutuneita. Silloin sille jää enemmän energiaa käytettäväksi eikä veri ole täynnää stressihormoneja. Rauhallinen kirjojen lukija on ruoansulattajana tehokkaampi kuin huolestunut huippujohtaja.

      Tähän onkin hyvä lopettaa, kun jokin aika sitten söin, niin nyt voisin vapauttaa hieman lisäenergiaa  ohutsuolelle pienten nokkaunien myötä. Tämä tarina jatkuu III osassa, jossa siirrymme  umpparin ja paksusuolen puolelle.

      23.5.2015 Nyt olisi kuperkeikan aika, Jee! Jee!

      Nyt olisi kuperkeikan aika!!!


      Tätä tuli juhlittua siten, että kävimme kaupungilla Super Sportissa katsomassa pojalle uutta pyörää, apteekissa sekä muissa kaupoissa eli ei juhlittu mitenkään. Nyt ei rutiineista sovi lipsua yhtään ennen ensi lauantaita. Silloin on vanhemman pojan valmistujaiset ja hyvän ystäväni tyttären lakkiaiset, joten silloin tulee jonkin verran poikettua Cambridge ruoista. Vaikka hiilareita silloin tuleekin syötyä, niin tärkeämpää on se, että varmasti palaa takaisin Cambridge-aterioiden pariin. Lauantaina syön silti kaikki Cambridge-ateriat ja niiden lisäksi ainakin voileipäkakkua, muista herkuista en osaa vielä sanoa. Onneksi kaikki syöminen keskittyy enemmän päivään kuin iltaan.

      Pakko laittaa taas tämä kipale, jota jo käytin silloin ekaa kertaa campatessa, kun saavutin jonkin rajapyykin.



      19.5.2015 Miltä näyttää 200 kcal?

      Miltä näyttää 200 kcal?


      Laitetaampas tämä tännekin jakoon.

      Kuvan ja jutun lähde

      18.5.2015 Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää, osa I

      Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää

      Pakko kirjoittaa tästä aiheesta, koska monesti on oman elämänsä aikana tähän asiaan kiinnittänyt huomiota ja kokenut niitä kuten lapsena junaonnettomuuden jälkeen tai kun sairastuin mm. IBD-sairauteen.
      Meidän, jotka sairastamme sellaisia sairauksia tai olemme vammautuneet niin, että ne eivät suoraan näy päällepäin, on joskus hyvin vaikeaa, etenkin sairauden/vamman alkuvaiheessa, tehdä asioita ihmisten ennakkoasenteiden vuoksi. Esimerkiksi osalla suolisairaista saattaa olla invakortti. Jos nuorena ihmisenä ajat invapaikalle, niin saatat saada halveksuvia katseita muilta ihmisiltä. Ajatellaan, että ajat jonkun toisen autolla, koska sairautesi ei näy ulkoisesti. Onko invapaikat tarkoitettu vain iäkkäille ja omin silmin nähden vaikeasti vammautuneille?
      Entä sitten, kun kovassa hädässä kävelet teatteriesityksen väliajalla pitkän vessajonon ohi ja vilautat Vessapassia? Kuinka moni tuntee ko. passin ja etenkin ymmärtää, että henkilön todellakin on päästävä vessaan? Meillä suolisairailla ei valitettavasti ole muuta mahdollisuutta, kun hätä tulee. Vessa on löydyttävä nanosekunnin kuluessa, muutoin on pyykkipäivä edessä ja vatsa mielettömän kipeä. Vai oletko sitä mieltä, että meidän tulisi pysyä kotona? Meillä on yhtäläinen oikeus elää ja osallistua eri tilaisuuksiin kuin terveemmillä. Meidänkin on päästävä ns. ihmisten ilmoille, välillä tuulettumaan, vaikeista sairauksista huolimatta. Opeteltava niiden kanssa elämään, sopeutumaan.


      Maailman IBD-päivä 19.5.2015


      Jos et tiedä mitä tarkoitetaan IBD-sairauksilla, niin tänä iltana niistä on tiedossa tuhti paketti nettiluennon muodossa. Jokainen netin äärellä oleva voi katsoa tämän luennon kotinsa netin ääreltä joko suorana tänä iltana 18.5.2015, klo 18-19.30 tai jälkikäteen sitten kun on enemmän aikaa. Illan luento + edellisvuosien luennot löytyvät tuolta > http://www.crohnjacolitis.fi/tietoa-sairauksista/ibd-videoluennot/.
      Tervetuloa!

      Hyvinvointi lähtee suolistosta

      Jos haluamme voida hyvin, elää pitempään ja olla onnellisempia, meidän tulee hoitaa suolistoamme. Näin toteaa Suoliston salaisuus kirjan kirjoittaja nuori tutkija Giulia Enders. Olen viime aikoina lueskellut ko. kirjaa, joka on kirjoitettu tosi mielenkiintoisella tavalla. Lukija ei pääse kyllästymään, vaikka aihe ei välttämättä ole siitä mieluisimmasta päästä. Kirjan sisältö ei kokonaan keskity suoliston loppupäähän vaan lähtee liikkeelle suoliston eteisaulasta eli suustamme.
      • Kuinka moni tiesi sen, että sylkemme on oikeastaan lähtöisin omasta verestämme? Veren siivilöinti tapahtuu sylkirauhasissa. Siivilöinnissä punasoluja ei päästetä läpi, koska tarvitsemme niitä verisuonissa emmekä suussa.
      • Kuinka moni tiesi, että nielurisojen poistaminen saattaa lieventää psoriasista? Tästä on ihan tutkimustuloksia olemassa, joista ko. kirjassa kerrotaan.
      • Haiseeko hengityksesi yhä, vaikka syytä ei löytynyt hampaista eikä kielestä? Syy saattaa ollakin nielurisoissa, jos niitä ei ole poistettu. Joskus nielurisoihin kätkeytyy pieniä valkoisia kivettymiä, proppuja, jotka haisevat aivan kauhealle.
      Kaikki ei tosiaan ole sitä miltä se näyttää. Kun puhutaan suolistosta, niin ensimmäisenä tulee mieleen vain suoliston loppupää. Todellisuudessa suoliston eteisaulaa, ruoansulatuskanavamme alkupäätä, katsomme joka aamu ja ilta hampaita harjatessa. 

      Tässä muutamia poimintoja kirjasta, jota en ole päässyt lukemaan vielä kovin pitkälle. Kirjassa on 294 sivua ja olen vasta menossa 39 sivulla, joten näitä esimerkkejä löytyy varmasti paljon enemmän. Tulen niistä kertomaan seuraavissa postauksissa. Tästä syystä nimesin tämän postauksen osa ykköseksi.

      Loppukevennyksenä tämä videopätkä, joka sopii mainiosti tämän postauksen otsikkoon.