29.5.2015 Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää, osa II

Kaikki ei ole sitä miltä se näyttää, osa II


Pitkästä aikaa jaksoin väsymykseltä keskittyä Giulia Endersin Suoliston salaisuus kirjan eteenpäin lukemiseen. Aloitin tämän moniosaisen postauksen täältä. Jos saavuit tähän blogiini Herkkujen kaloreita -blogistani, niin toivon, että myös sinä tutustuisit tähän kirjaan. Omasta kirjastostasi tämä varmasti jo löytyy. Joka kerta, kun alan tätä kirjaa lukemaan, niin hämmästelen kaikkia niitä hyviä oivalluksia ja vertauskuvia, joita kirja on pullollaan. Arkista näkökantaa, jota on helpompi ymmärtää. Ehkä tämän kirjan lukeminen onkin juuri näin pieninä palasina parhainta luettavaa, jotta jokaisen oivalluksen varmasti muistaa ja osaa itseensä soveltaa. Kun aloin todeta, että niitä on kirjassa monia, niin oli pakko hakea korostustussi ja viivata kaikki ne kohdat, joihin haluan palata myöhemmin.
Uskon vakaasti, että nämä korostamiset auttavat minua sitten myös siinä painonhallintavaiheessa, joka alkaa, kun Cambridgella olen sinne ihannepainooni päässyt. Jo näin kirjan alkumetreiltä lähtien olen täysin vakuuttunut siitä, että meidän jokaisen tulisi tietää paljon enemmän meidän suolistosta kuin me todellisuudessa tiedämme. Ja kun suolistosta puhutaan, niin se ei tarkoita vain sen loppupäätä. Kun opimme koko suoliston toimintaa ymmärtämään, niin painonhallintakin on varmasti helpompaa, kun emme suoliston alkupäähän eli suuhun laita ihan mitä sattuu. Ymmärrämme mitä millekin suuhun laittamalle ravinnolle/herkulle/nesteelle suolistossamme tapahtuu ja mihin kaikkiin ne vaikuttavat. Uskon, että moni hämmästyy ja tekee tiedostamattaan terveellisempiä ja viisaampia valintoja.

Mahasuolikanava

Palatakseni tuohon kirjaan. Viimeksi kerroin mm. suoliston eteisaulasta eli suusta; kielestä, sylkirauhasista,  vinkkejä pahanhajuisesta hengityksestä irtipääsemiseksi, nielurisoista jne. Seuraavaksi tarkastellaan suolen rakennetta lähemmin. Aloitetaan 2 cm leveästä ruokatorvesta, joka on mahasuolikanavan osa kuten on mahalaukkukin. Ruokatorvea kiertää lihassäikeitä. Kun kurkotamme korkealle, niin ruokatorvi venyy ja kapenee. Säikeiden ansiosta se on mahdollista. Kaventuessaan ruokatorvi pystyy myös paremmin sulkeutumaan alhaalta ja ylhäältä. Säikeet ovat kierteellä kuin puhelinjohto. Ne myös yhdistävät ruokatorven selkärankaan. Ruokatorven liittymispaikka mahalaukkuun on tarkoituksella, nerokkaasti, mahalaukun oikea reuna. Jokainen varmasti kouluajoilta muistaa millaisessa asennossa mahalaukku meissä sijaitsee, hieman vinossa, vasemmalle kallellaan. 

Kaksi mahaa yhdessä paketissa

Joka kävelyaskeleella paine mahassa kaksinkertaistuu vatsalihasten jännittyessä. Kun liitoskohta on sivulla, niin painetta on vähemmän. Jos ruokatorvi laskisi suoraan mahalaukun yläosaan, niin röyhtäilisimme joka askeleella tai hillittömässä naurukohtauksessa, oksentaisimme.
Mahalaukku on paljon korkeammalla kuin oletamme. Se alkaa vasemman nännin alta ja päätyy oikean kylkikaaren alle

Vinkkejä:
  • Jos joku haluaa röyhtäistä maatessaan, se käy paljon helpommin, jos makaa vasemmalla kyljellään! Tai jos oikealla kyljellä maatessa tuntuu koko ajan painetta > käännä kylkeä!
  • Runsaan aterian jälkeen kannattaa istua selkä suorana eikä lysyssä, jos haluaa välttää hapanta röyhtäilyä
  • Tiesitkö, että juodessamme nestettä, se pääsee valumaan lähes suoraan ohutsuolen suulle. Kiinteä ruoka tömähtää mahalaukun vasemmalle puolelle, jossa ruokaa sulattava pussukkamme erottelee superfiksusti mitä pilkkoa pienempiin osiin ja mille antaa lupa jatkaa ohutsuolta kohti. 
  • Mahalaukkumme ei ole vain vino vaan siinä on yksinkertaisesti kaksi osaa, toinen nesteille ja toinen kiinteämmälle ravinnolle eli meillä on kaksi mahaa yhdessä paketissa!

Päämäärättömästi kiemurteleva ohutsuoli

3-6 m pitkä ohutsuolemme kiemurtelee puolelta toiselle. Jos ohutsuolessa ei olisi poimuja, niin tarvitsisimme 18 m pituisen ohutsuolen, jotta siinä olisi riittävästi ruoansulatuspintaa. Jokaisella neliömillimetrin alueella ruokaan tunkeutuu 30 pienenpientä villusta eli nukkalisäkettä. Pinta näyttää samettiselta. Jos tätä pintaa katsoisi paremmilla mikroskoopeilla, niin nukkalisäkkeeseen on tarttuneena toisia nukkalisäkkeitä eli siis tavallaan villuksia villuksessa. Jokainen villus sisältää verisuonen. Ravinnosta imeytyneet molekyylit ruokkivat sitä. Kaikki ohutsuolen verisuonet yhtyvät ja virtaavat maksan läpi. Jos nämä kaikki pinnat silitettäisiin suoraksi; poimut, villukset ja mikrovillukset, suolistomme olisi n. seitsemän km pitkä!

Mitä yhteistä on pesukoneella ja ohutsuolella?

Heti kun syömme jotain, maksassa ja haimassa muodostuu nesteitä, ja ne kulkeutuvat pohjukaissuolinystyyn (ohutsuolen alussa pohjukaissuolen puolella on pieni reikä, pohjukaissuolinysty). Nämä nesteet sisältävät samoja ainesosia kuin kauppojen pesu- ja huuhteluaineet: rasvanliuottimia ja ruoka-aineita pilkkovia entsyymejä.  Pesuaineiden vaikutus perustuu siihen, että koneessa pyöriessään ne ikään kuin "sulattavat" vaatteista rasva-, valkuaisi- tai sokeripitoisia aineita ja kuljettavat ne likaveden mukana pois. Suunnilleen samaan perustuu ohutsuolen toiminta. 

Energia-aineenvaihdunnasta

Suuri osa ruumiinpainostamme johtuu sisään hengitetystä atomeista eikä juustopurilaisista. Kasvit ottavat jopa suurimman osan painostaan ilmasta eivätkä maasta. Kun "haukomme henkeä", me oikeastaan nautimme kaasumuotoista ravintoa. Keuhkomme imeyttävät molekyylejä joka hengenvedolla. Ajatellaampa omenaa. Luonto tarvitsee omenan kypsyttämiseen energiaa. Me imiset paloittelemme omenan ja poltamme sen lopulta pienten molekyylien tasolle. Sen ohessa vapautuneen energian käytämme elämiseen. Kaikki elimet, jotka lähtevät suolistosta, voivat hankkia polttomateriaalia soluillemme. Kaikissa elimissämme on siis varastoituneena energiaa, mutta vasta ohutsuolessa saamme siitä hieman takaisin. Siksi syöminen on kiitollista puuhaa.Kun olemme ruokailun jälkeen väsyneitä, niin se on vaan hyväksi ohutsuolelle. Se pystyy tekemään töitä kaikkein parhaiten silloin, kun olemme rentoutuneita. Silloin sille jää enemmän energiaa käytettäväksi eikä veri ole täynnää stressihormoneja. Rauhallinen kirjojen lukija on ruoansulattajana tehokkaampi kuin huolestunut huippujohtaja.

Tähän onkin hyvä lopettaa, kun jokin aika sitten söin, niin nyt voisin vapauttaa hieman lisäenergiaa  ohutsuolelle pienten nokkaunien myötä. Tämä tarina jatkuu III osassa, jossa siirrymme  umpparin ja paksusuolen puolelle.