24.11.2015 Muutosten jälkeen aurinkoa?

Jalat alta

Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet elämäni raskaimpia ikinä. Nyt kun aikaa on jo kulunut ja kaikki lähimmät ja osa työkavereistakin jo tietää mitä on tapahtunut, voin jo sen täällä julkaista. Syyskuun loppupuolella olin käymässä työterveydessä ihan muun asian vuoksi ja odotustilassa istuessani luin lehteä. Siinä kerrottiin luomien tarkastamisen tärkeydestä. Edellisistä poistoista olikin jo kulunut parisen vuotta aikaa, joten päätin asiasta mainita lääkärille. Minua oli myös häirinnyt jo pidemmän aikaa junakolarijalassani KLIK ollut luomi, joka oli suurentunut, omasta mielestäni, liian nopeasti. 
Sain ajan ihotautilääkärille, joka tarkisti kaikki luomet ja määritti niiden perusteella mitkä hän suosittelee poistettavaksi. Luomia kun minulla on tosi paljon, varsinkin selässä. Selän alueelta hän löysi yhteensä kolme poistettavaa ja em. reidessäni olevan, jonka erityisesti halusin pois.
Poistot tehtiin viikon sisällä ja kun ne poistettiin, niin niistä kaikista lähti koepalat patologille. Vastauksia piti odottaa parisen viikkoa, koska kyse ei ollut kunnallisesta terveydenhoidosta. En tosin odottanut niissä olevan mitään, koska ei edellisissäkään ollut ja en muutenkaan omista sellaista ihotyyppiä, joka palaisi helposti, päinvastoin. Rusketun lähes jo pelkästä auringossa käynnistä. Toisin kuitenkin kävi. Kun menin tikkien poistoon, niin sain kuulla työterveyshoitajalta, että kahdesta luomesta löytyi sellaisia solumuutoksia, että ne vaativat uusintaleikkauksia eli niistä otetaan ihoa enemmän pois, koska niistä on löydetty melanooma. En oikein jotenkin ensin tajunnut, että mitä hän sanoi, kunnes palasin autolle ja aloin lukea patologin vastausta. Jos olisin siinä vaiheessa seissyt, jalat olisivat takuulla menneet alta. Kyse oli paikallisista muutoksista, joten ne eivät mahdollisesti ole sellaista laatua, jotka voivat synnyttää etäpesäkkeitä. Silti minua huolestutti se junakolarijalkani ja huolestuttaa edelleen, vaikka aikaa on jo näin pitkään kulunut. Ilmeni, että juuri tässä junakolarijalassani on solumuutoksia ilmennyt orvaskesikerrosta syvemmällä ja se luokiteltiin kaikista neljästä luomesta vakavimmaksi. Vaikka uusintaleikkaukset tehtiin julkisen terveydenhuollon puolella jo kuukausi sitten, 26.10.2015, niin en ole vieläkään saanut patologilta vastauksia siitä saatiinko kaikki nyt pois. Lääkärille on kuulemma varattu aika sanelun kirjoittamiseksi 26.11, jonka sitten saan postitse. En tosin aio sinne saakka odottaa vaan aion soittaa sinne perjantaina, kun minulla on seuraava työterveyslääkärin tapaaminen. 
Voitte vain kuvitella millaisia ajatuksia tänä aikana on päässä liikkunut. Itku on ollut herkässä ja tunnetilat vaihdelleet laidasta laitaan. Välillä yrittää tietoisesti peittää omia tunteitaan, keksiä ihan muuta tekemistä, siirtää ikäänkuin ajatuksiaan tuonnemmaksi, jotta niitä ei tarvitsisi kohdata, mutta välillä niille ei vaan yksinkertaisesti mahda mitään. Viime päivät olen ollut erityisen herkässä mielentilassa. Meidän suvussa on syöpää todella paljon ja olen sen löytymistä pelännyt koko elämäni. Tiedän, että tämä tunne jää jäädäkseen, tietynlaisena, ainaisena pelkona, vaikka kaikki olisikin nyt saatu leikkaamalla pois. Olen joka tapauksessa jatkuvassa seurannassa muiden luomien osalta. Seuraava käynti on jo tammikuussa, sitä seuraava siitä 3 kk:n kuluttua, sitten taas 3 kk:n kuluttua, sitten 6 kk, 1 v, 2 v jne. ellei muutoksia ilmene tällä välin. Elämä on siis koetellut enemmän kuin tarpeeksi. Painon kanssa olen silti pysynyt aika hyvin kuosissa, koska käyn vaa´alla edelleen joka aamu. Paino on seilannut 73-75 kilon välillä, kun 31.3. aloittaessani painoin 93,2 kg. En aio päästää painoa nousemaan tästä enempää. 

Tiedossa löhöilyä, löhöilyä...

Joulun ajasta on tulossa myös raskaanpuoleinen, kun menen leikkauspöydälle rintojen pienennysleikkaukseen 16.12.2015 eli tiedossa on hyvin hyvin rauhallinen Joulu. Jo kesällä pääsin tähän leikkausjonoon keuhkojenahtaumani ja toukokuussa todennetun lievän asentopohjaisen uniapnean vuoksi sekä rinnastani löytyneiden kystien johdosta. Painoa pyritään saamaan keuhkojen päältä tällä tavoin pois. Jos en olisi pystynyt Juhannukseen mennessä painoa saamaan yhtään alaspäin, niin olisivat määränneet minut vielä laihduttamaan lisää, mutta BMI olikin jo alle 32, joten sen vuoksi pääsin leikkausjonoon. Nyt kun olen tästä avoimesti monen ihmisen kanssa puhunut, niin pienennysleikkaukset ovat todella yleisiä, niistä ei vain puhuta ääneen tai julkisesti niin paljon kuin suurennusleikkauksista. Ja miten onnellisia ne ihmiset ovatkaan olleet, joille pienennysleikkaus on tehty, siskoni mukaan lukien. Odotan leikkausta kovasti, koska haluan vielä päästä ensi keväänä juoksemaan kunnolla ja tästä vielä kevyempänä. Kymmenisen kiloa olisi vielä tavoitteeseen matkaa, sitten olen tosi tyytyväinen.

Ole oman elämäsi malli!

Kirjoitin viime toukokuussa Ibd-lehteen jutun siitä, kun pääsin paikalliseen Zizzi-liikkeeseen yhdeksi illaksi Oman elämäni malliksi. Kirjoitin siitä tännekin jo silloin KLIK. Nyt se julkaistiin Ibd-sairauksia sairastavien jäsenlehdessä. Muutoksia on tullut myös tämän syksyn aikana. 



Pääsin KC Professionalin hiusmalliksi, kun he olivat täällä paikkakunnallani kiertueella. Hakivat malleja fb:n välityksellä ja kun mieli on ollut muutenkin raskas viime aikoina, niin ajattelin, että miksei sitä kokeilisi, jos huolivat mukaan. Oli kyllä tosi suuri piristys. Hiuksia lähti reilusti eli nyt elellään polkkatukkaisena. Tykkään tästä mallista tosi paljon, koska se on niin helppohoitoinen. Samalla mustat hiukset vaihtuivat mahonkiin. Hieman piristystä sain tämän avulla tähän loppuvuoteen.

Uusia ovia avautuu, ihan varmasti!

Vaikka elämä tuntuu runtelevan vähän väliä, niin meissä jokaisessa varmasti asuu silti se pieni toiveen poikanen. Se vain pitää osata sieltä jostain löytää. Jos toive ei sitten toteudukaan, niin silloin pitää luoda uusia. Niin on yksinkertaisesti pakko tehdä. Muutoin ei pysty tässä elämässä selviytymään. Minunkin on pakko nyt muuttaa ajatuksiani auringossa olemisesta, löhöilystä, lopetettava haaveilut uusista aurinkolomista, luotava uusia (matka) haaveita, vaikka ne olisivatkin ihan toisenlaisia, paluuta vanhaan ei enää ole. Olen muutenkin muuttunut, en ainoastaan ulkoisesti, vaan myös sisäisesti, henkisesti. Tämän syksyn "matka itseen" toi mukanaan kokonaan uuden arvomaailman, pysäytti vakavalla tavalla ajattelemaan omaa hyvinvointia ja siten karsimaan elämästä sellaiset asiat, jotka sitä kuluttavat. 
Se ovi, jonka suljet takanasi, tuo eteesi runsain mitoin uusia ovia. Siihen uskon ja luotan, mitä tahansa elämä eteeni tuokaan hyvine tai huonoine uutisineen!

Vinkki!

Paikallisissa syöpäyhdistyksissä ainakin täällä Pohjanmaalla on vastaanottoaikoja ja henkilö tarjolla, joka voi tarkistaa sinun luomiesi tilanteen. Ota heihin yhteyttä, jos yhtään sinusta tuntuu siltä, että haluaisit tarkistuttaa omat luomesi! Jos sinulla on monia luomia esim. selässä, niin pyydä kumppanisi/ystäväsi ottamaan selästäsi kuvia, jotta on jokin lähtötilanne mihin verrata. Selkä on hyvä jakaa kuvien ottamiseksi neljään osaan; yläselkä kahtia, samoin alaselkä. Tulosta ne kuvat jossain ja ympyröi ne luomet, joita erityisesti haluat seurata. Tämä helpottaa sitten siinä tilanteessa, kun menet ensimmäistä kertaa lääkärille luomien poistoasiassa. Samat ympyröinnit teet myös muualta vartalosta otettujen valokuvien osalta.

TUNKEILIJA

Aluksi olit vain kaukainen sukulainen
ei toivottu
kammottava
tuntematon
kunnes raotit kotini ovea
tunkeuduit odottamatta
enkä edes ehtinyt
hakaa sulkea

Runon kirjoitin 21.11.2015
 Lisää runojani löytyy Facebookista hakusanalla Onnen oksa

EDIT 27.11.2015: Molemmissa leikatuissa osissa oli enää arpikudosta jäljellä eli melanooma on saatu kokonaan pois!!! Ihanaa!!!