Kuka minä olen?

Kantapään kautta oppiminen

Olen yli 4-kymppinen kolmen lapsen perheenäiti, joka ei isoistakaan asioista enää kovin helposti hätkähdä. Useita kertoja viime vuosien aikana on joutunut asioita oppimaan kantapään kautta. Niistä on pitänyt huolen omassa terveydessä tapahtuneet muutokset, äidin kolari ja liika innostuminen liikunnasta, jonka seurauksena tuli ylikunto.

Liian monta vuotta piti tuhlata elämästään ennen kuin ymmärsi, että nopeasti ei saa pysyvää muutosta aikaan.  Elämää sääteli ulkoiset asiat enemmän kuin sisäiset.
 
2015 syksy toi tullessaan pakollisen pysähtymisen. Löytyi melanooma, kolmesta luomesta. Yhdessä se oli mennyt jo jonkin verran pintakerroksia syvemmälle, johon piti tehdä uusintaleikkaus ja kaapia sitä syvemmältä pois. Sama tehtiin muille luomille. Yksityisellä tulokset näytepaloista (ne ensimmäiset) tulivat onneksi nopeasti, kahdessa viikossa. Kunnallisella, jossa lisäleikkaus suoritettiin, jouduin tuloksia odottamaan kuukauden. Se oli pisin kuukausi ikinä - melkoinen tunteiden vuoristorata. Tulokset olivat onneksi helpottavia, kaikki oli saatu pois. Pelko uusiutumisesta jäi vain jäljelle.

Äidilläni on todettu aivolisäkkeessä kasvain ja 2016 syksyllä siihen oli tulossa kolmas operointi, kun sitä ei voi kokonaan poistaa, pienentää vain. Kolme viikkoa ennen leikkausta äiti ajoi pyörällään auton eteen, ilman pyöräilykypärää, jonka johdosta omat prioriteetit menivät taas uusiksi. Ehti tuosta  kolarista sen verran selvitä, että leikkaus saatiin tehtyä. Tosin sai leikkauksessa jonkin bakteerin, jonka johdosta joutui uudelleen sairaalaan. Sen jälkeen ei äiti ole enää pystynyt ajamaan polkupyörällä eikä autolla. Käyttää rollaattoria liikkumisen apuna ja ei varmaan enää koskaan siitä pääse kokonaan eroon. Täyttää tänä vuonna 80 v.

Vime vuosi on ollut töiden suhteen raskas, kun omaa paikkaa yritysoston jälkeen ei yhtiöstä ole löytynyt. Lokakuussa sain kuulla, että ei tule löytymäänkään. Maaliskuun alusta lukien 2018 jäi 18 vuotinen ura ict-alalla taakse. Uusi ura on siis etsinnässä.

Nämä viimeiset vuodet ovat olleet haasteellisia. Niin haasteellisia, että elämän tarkoitusta on pakosti tullut ajateltua,  opeteltua tässä hetkessä elämistä, terveellisesti ja säännöllisesti syömistä,  liikkumista ja elämistä myös itselleen. Siinä sivussa myös painossa on tapahtunut hitaasti ja varmasti positiivisia muutoksia.

Kuvan lähde
Aina kun elämä heittää eteen raskaita asioita käsiteltäväksi, niin haen voimaa rakkaan mummoni kokemuksista.
Hän menetti viidestä lapsestaan neljä ja niistä kolme saman vuoden aikana; Hän odotti kaksospoikia keväällä, kun hänen ainoa tyttärensä (2,5 v) hukkui. Kaksospojat  menehtyivät muutama kuukausi myöhemmin kahden vuorokauden sisällä syntymästä. Yksi lapsista kuoli vajaa kk ennen em. tyttären syntymää hinkuyskään. Oma isäni oli vanhin ja syntyi keskosena, mutta selvisi ainoana lapsena hengissä, jota pidettiin siihen aikaan ihmeenä (1937). Hänellä todettiin 1998 imusolmukesyöpä, jonka vuoksi ei palautunut ihan täysin ennalleen. Sädehoito vaurioitti hermoratoja jaloista sen verran, että  hän menetti vähitellen liikkumiskyvyn. Kuoli muutaman vuoden sisällä peräkkäisten sydänkohtausten seurauksena.

Kenen kokemuksista sinä ammennat voimaa itsellesi vaikeina aikoina?

Lähetä kommentti

Kommenttisi saa aikaan hymyn! Kiitos siitä!