Runoja


Peppi Pitkätossu

Ratsastin hevosella valkealla
pilkullisella, pyörät alla.

Unelmoin maailman vahvimpana,
olemisesta, Peppi Pitkätossuna.

Kotitaloa vauhdilla kiersin,
hevoseni käsille nostin.

Vai liekö se sittenkin todellista,
unelmasta tulikin totta?

Esteet olen jaksanut ylittää
vielä niitä on muillekin jakaa,
mutta niiden en anna väsyttää
tätä mieltä niin onnellista.

Se vahvuus ei löydy lihaksista
kuntosalilta taikka painoista.
Se löytyy kyllä ruumiista,
mutta paljon
suuremmasta paikasta.

Kuvan ja runon Copyright on Peekoolla!

 ***

Runo pojan rippijuhliin

Poikani,

 

Vielä äsken

juoksin vimmatusti Auneksen koulun rappuja eestaas,

jotta syntyisit tähän maailmaan.

Vielä äsken

oli Puuha-Pete

sinun suurin idolisi.

                      Vielä äsken

pakkasin reppusi ensimmäistä
hoito- ja kerhopäivääsi varten.

Vielä äsken

saattelin sinut ensimmäisenä koulupäivänäsi
koulun pihalle.

Vielä äsken

käperryit syliini,
kiedoit sormesi totuttuun tapaan hiuksiini ja nukahdit kainalooni (jonka jälkeen irrottelin sormiasi hiuksistani).

Vielä äsken

pesin pieneksi jääneitä potkuhousujasi
kirpparille vietäväksi.

Vielä äsken

leikit legoilla ja gogoilla

sekä kokosit taitavasti palapelejä.

Vielä äsken

runoilit polkutraktorista (joka odottaa uutta lasta)
ilmapallosta,(joka pääsi irti ja siten takaisin kotiin)
ketusta, (joka kainalossa vain nukkuu)
jopa tietokoneista (joista ihmiset tietää kaiken).

 

Vielä äskettäin sanoit,

että olen sinulle tärkein koko maailmassa.

 

Mihin nämä kaikki vuodet oikein katosivat?

Muista,

että elämässä ei kannata jäädä taakse istumaan.

Etupenkillä voi ja sieltä näkeekin paremmin

ja tulee itsekin nähdyksi ja kuulluksi,

kaikilla elämän areenoilla.

Poikani,

tästä eteenpäin,

olet oman Elämäsi sankari.

Minä väistyn varjoosi
ja toivon enkeleitä matkallesi ja Taivaan Isän Siunausta. 

 

***

Kannustava runo á la Teija Ahtiaisen runokirjasta Tähdenlentoja



Muutos
Sanovat, että tarvitaan suuria tekoja,
mahtipontisia elkeitä
ja että pitää omistaa lähes kaiken.

Ei, ei se niin ole.
Tarvitaan yksi sana,
yksi pieni ele.
Ei tarvitse edes omistaa mitään.

Muutos ei kuuntele torvisoittokuntaa,
eikä muiden sanoja
vaan hiljaisuutta itsessä,
sitä yhtä elettä.

Luo muutos mielessäsi
siten, että se voisi olla totta.
Avaa tietoisuutesi ikkunat
vastaanottamaan.

Muutosten tuulet puhaltavat kyllä
kun niiden aika on,
tehden pienistä hetkistä
suuren kokonaisuuden,
antaen kaikelle uuden mahdollisuuden,
joka hetken elämää täynnä.

Tämän runon kopioiminen ei ole sallittua ilman hyvän ystäväni Teijan lupaa.
Tähdenlentoja runokirja löytyy myös Facebookista, hae nimellä Tähdenlentoja.

***

Tähdenlento (Oma runoni 31.12.2004)

Katselen taivaalle pimenevään,
jossain kirkkaan tähden nään.

Samaistun tähteen ja sieltä maailmaa katselen,
toivoen, että voin tuoda,

jollekin,

joka hetkellä lennon,
muistaa sydämeensä toivoa,

O n n e n.

***
Sekametelisoppa (Runoni vuiodelta 2005)

Aineksia on vaikka muille jakaa.

Kysymys kuuluukin:
Missä järjestyksessä niitä tarvitaan?

Peräkamarista järki huutaa
tee näin!
Keittiössä tunne vastaa
ei, kun näin!

Sitten vielä se intuitio tulee sotkemaan koko sopan.

(runoni kertoo siitä taistelusta mitä läpikäyn mm. silloin, kun kävelen karkkihyllyn (lue:suklaapatukoiden) ohi  kaupassa...)

***

Katajainen kansa

Kuvan lähde
Katajapensaikon takana
istumme havunneulasten joukossa
muilta kavereilta piilossa.

Neulaskeittoa hämmennämme
kurapalloja joukkoon lisäämme
maapöydän katamme vain meille.

Hiekkakakutkin jo etukäteen teimme
sateen jäljiltä kun ne on kestäviä
koristelut vihreillä heinillä ja katajanmarjoilla.

Vóila...

ja sitten nalletkin syömään.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aivan huikea tuo runo rippijuhliin!! Kyyneleet silmissä sitä luin. Aurinkoista kevättä.

Elina T. kirjoitti...

Ihana tuo rippikoulu runo. Sen jälkeen en nähnyt lukea muita.

Lähetä kommentti

Kommenttisi saa aikaan hymyn! Kiitos siitä!